[mʌɪmʌ]
homo sapiens mōbilior
Surkuhupaisa, erakkoluontoinen eliö, jota tarkkasilmäisinkin luonnontutkija saa ani harvoin mahdollisuuden tutkia tai edes havaita, sillä se poistuu pesästään lähinnä vain pakon edessä. Tämän epätodennäköisen kohtaamisen kuitenkin sattuessa on
mōbilior tavattu useimmiten pesää lähimmässä keittiössä, koulussa tai sohvannurkassa joko ahdistumassa tai täysin hämmennyksissä (esimerkiksi identiteettikriisin kourissa).
Koska maimaa ei ole luotu kulkemaan pitkiä aikoja laumassa, ovat sen kommunikaatiotaidot heikot ja vähäiset. Maimoille tyypillisempää onkin kuunnella (tai koomata) kuin puhua, varsinkin, kun vuorovaikutustilanteessa on maiman usein vaikea muodostaa kunnollisia lauseita edes pyöreän päänsä sisällä. Puolustuskeinoja maimalla ovat passiivis-aggressiivinen sarkasmi, eskapismi sekä spontaani itkuun pillahtaminen. Viimeisin tulee useimmiten myös maimayksilölle täysin yllätyksenä. Hyökkäystaktiikoita maimoilla ei oikeastaan ole, sillä ne välttävät konflikteja viimeiseen asti.
Mōbilior pyrkii olemaan ruokailutottumuksiltaan täysin kasvissyöjä, mutta heikkoluonteisena olentona sortuu lähinnä kasvisruokavalion pescovegetarismiksi kutsuttuun, vaiettuun pikkuveljeen, helpompaan ratkaisuun, jolloin merenelävät ovat myös toisinaan ruokalistalla. Maimat kuitenkin potevat tästä huonoa omaatuntoa lähes tauoitta.
Elinajanodotetta ei olla tälle suhteellisen uudelle lajille määritetty, mutta vanhin tunnettu mōbilior lähentelee jo kahdenkymmenen vuoden kunnioitettavaa ikää. Tämän kyseisen maimaveteraanin tiedetään potevan pahamaineista maailmantuskaa (vae mundanus), mikä on hyvin yleistä viidentoista vuoden ylittäneelle yksilölle. Muita maimoille tavallisia vaivoja ovat esimerkiksi huono näkö, masennus (cavum) ja sosiaalisten tilanteiden pelko/sosiaalinen ahdistus (sollicitudo sociālis).
Maimoille on tavanomaista kokea suurta ahdistusta myös päätösten, tärkeiden tehtävien ja elämänmuutosten äärellä, jolloin stressin aiheuttama luontainen reaktio on lamaantuminen, nukkuminen tai jopa stressinlähteen täydellinen unohtaminen. Usein suuresta ahdistuksestaan huolimatta mōbilior kykenee lopulta deadlinen lähestyessä kokoamaan kasaan kaiken päättäväisyytensä ja voittamaan itsensä suoriutumalla keskinkertaisesti edessä olleesta vastoinkäymisestä. Tätä voittoa maima usein juhlii (joskin vastentahtoisesti) unohtamalla hetkeksi kaiken muun akuuttia huomiota kaipaavan.
(latinankieliset nimet ovat sanakirja.org:in avulla tehtyjä suoria käännöksiä, eivät siis oikeita tieteellisiä termejä [tietääkseni!])
