eräs facebook-kaverini jakoi tämän kirjoituksen muutama päivä sitten seinällään ja vähättelisin, jos sanoisin, että sai luettuani hieman pudistelemaan päätäni.
aivan ensimmäisenä muistuttaisin siitä, kun sukupuolineutraalia avioliittolakia ajettiin eduskunnan käsiteltäväksi. tätä vastustavat ihmiset vetosivat Raamatun teksteihin (mikä on okei, jos aikoo samalla intensiteetillä seurata kaikkea muutakin kolmannessa Mooseksen kirjassa kirjoitettua [kuten "älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta"] ja itse asiassa kaikkia niin Vanhasta kuin Uudestakin Testamentista tulkittavissa olevia elämänohjeita) ja kaikkein välkyimmät kailottivat ignoranssissaan ja pelossaan siitä, kuinka "kohta saa mennä naimisiin jo eläinten kanssa ja sitten perustetaan haaremeita" ja mitä muuta.
mielestäni nyt ollaan samanlaisen asioista selvillä olemattomuuden verhon ympäröiminä, kun oletetaan, että jos yhteiskunta tästä sukupuolineutralisoituu, niin "kohta ei saa enää olla mies eikä nainen vaan pitää olla joku mienen" ja kaikki menee siis yleisesti ihan puihin.
noniin.
vituttaa, kun sukupuolineutraaliudesta yritetään maalailla samanlaisia kauhukuvia kuin aikoinaan siitä kauheasta homoagendasta - niin kuin ihmisen olisi pian hävettävää identifioitua
a) jommaksi kummaksi ääripääksi perinteisestä sukupuolibinääristä
b) siihen sukupuoleen, johon tämän synnynnäiset biologiset ominaisuudet viittaavat, luoja paratkoon. (= cis)
jos julkisen wc:n ovessa oleva sukupuolisidonnainen merkki määrittää suuren osan naiseuttasi tai miehuuttasi, on kyse jostain synkemmästä kuin väkisin sukupuolettomaan muottiin sullovasta yhteiskunnasta, jota sukupuolineutraalius ilmeisesti tarkoittaisi. kyse ei ole siitä, etkö saisi jatkossa hakeutua siihen ihanan mustavalkoiseen maailmankuvaasi sopivien Naisten ja Miesten seuraan tai kutsua itseäsi enää Naiseksi isolla n-kirjaimella. minun puolestani saat hankkia kolmimetrisen led-valaistun n-kirjaimen korostamaan sitä, kuinka nainen oletkaan, jos se on identiteettisi kannalta tärkeää.
kyse olisi nyt siitä, ettei kaikkien olisi pakko. ettei olisi pakko enää olla tietyn näköisenä tietynlainen tai kärsiä pakkosterilisaatiosta tai diskriminoinnista voidakseen olla sellainen, millaiseksi itsensä kokee. ei olisi pakko leikkiä niillä saatanan barbeilla ja pukeutua prinsessamekkoon, jos on syntynyt naispuoliseen vartaloon (MUTTA SAA jos itse haluaa). ei olisi pakko tapella ja padota kaikkia tunteitaan sisälleen ja juoda jaloviinaa raakana vain saadakseen hyväksyntää niiltä, joiden mielestä miesvartalo edellyttää sellaista (MUTTA SAA jos oikeesti kuulostaa miellyttävältä...). KUKAAN ei ole viemässä toisen naiseutta tai miehuutta pois. KUKAAN sukupuolineutraalia tasa-arvoa kannattava ei ole muuttamassa kaikkia maailman ihmisiä androgyyniksi mössöksi vasten niiden tahtoa. "perinteisiin arvoihin" tai sukupuolirooleihin turvautuvat ja uskovat saavat niin vapaasti omassa elämänpiirissään tehdä, ja heitä ei tulla siitä syyttämään tai pilkkaamaan. kaikki, mitä tasa-arvoisempi meno toisi, olisi se, että hyväksyttäisiin kokonaisvaltaisesti myös se, etteivät kaikki sovellu sukupuolibinääriin.
"älä oleta" on kuitenkin mielestäni kaikessa ymmärrettävyydessään hieman liikaa vaadittu ihmiseltä. ihminen on selvinnyt maailmassa näin pitkälle vain kriittisyydellä ja olettamuksilla, siis se tulee meiltä luonnostaan. nyky-yhteiskunta on vielä niin sukupuolisidonnainen, että ihminen hämmentyy, jos ei voi luokitella toista päänsä sisällä vallitseviin ajatusmalleihin. olettaminen on okei, mutta toisen korjatessa, tulisi ihmisen kokemus itsestään hyväksyä mukisematta, vaikka se olisi ristiriidassa näkemystesi kanssa. eräs henkilö kertoi uskonnontunnilla minulle halutessani muistaa diskriminaation uhreja transsukupuolisten muistopäivänä (Transgender Day Of Rememberance), ettei hän hyväksy transsukupuolisuutta, koska hän ei usko siihen. tämä on mielestäni objektiivisestikin paska veto (siinä hetkessä kiehuin). omat näkemyksensä saa pitää, jos niillä ei satuta muita.
on pelottavaa ajatella, että persunuorten mukainen tyttö_poika -ajatusmalli olisi iskostunut ihmisten mieliin liian syvälle. koko juttu on mitä pahinta invalidointia ja maailman mustavalkoistamista. en mene koko sotkuun sen tarkemmin, mutta olen tyytyväinen siitä, että ilmiö jäi yhtä pieneksi kuin se rako, jonka läpi kampanjan puoltajat tihrustavat nykymaailman menoa.
meneekö tasavertaisuus siis liian pitkälle?
ei. se yksinkertaisesti tulee vastaan sukupuolivähemmistöjä, eikä inkluusio ole pois yhdeltäkään tätä maailmaa asuttavalta Naiselta tai Mieheltä.
p.s. tänään olin viimeistä kertaa lukiolla. ikinä.
p.p.s. koskien tyttö_poika -juttua: http://areena.yle.fi/1-3315184 tämä kestää kolme minuuttia ja on tosi hyvä. http://areena.yle.fi/1-3339401 tämä kestää viisi. teksti myös luettavissa alla.
