Unelma

Euforia. Adrenaliini. Mieleni tulvii täyteen niitä. Olen juuri siellä, missä minun kuuluukin olla. Estradilla, näyttämöllä, ihmisten edessä. Vihdoinkin. Astelen eteenpäin ja huudan jonkun toisen tuskaa, itken jonkun toisen kyyneliä, kadun jonkun toisen tekoja. Olen joku toinen. Tämän ohikiitävän hetken ajan saan unohtaa itseni, olla jonkun toisen luomus, kertoa hänen tarinansa. Saan unohtaa arjen huolet, omat ajatukseni, oman itseni, oman elämäni.
     Se hetki, kun parrasvalot syttyvät, se hetki, jona astun lavalle, kun aivoni taistelevat jäätymistä vastaan, muististani tulvii vuorosanoja, muutan olemukseni henkilöksi, jonka tunteita tulkitsen. Se hetki, kun adrenaliini lähtee virtaamaan, sydämen syke kiihtyy, lihakset jännittyvät. Se hetki on elämän hetki. Sinä hetkenä olen elossa. Aistini ovat vireät, ajatukseni virtaavat mielettömällä vauhdilla veren kohistessa suonissani. Alituinen valppaus. Olen hereillä. Olen elossa. Tämä on elämistä. Tätä minä rakastan. Tämä on unelmani. Näytellä ikuisesti.
     Esiintyessä sieluni laulaa. Laulaa onnesta, siitä onnesta, joka tulvii mieleeni ollessani lavalla. Hymisee surusta, joka sykkii takaraivossani, koska tiedän, etteivät nämä euforian hetket kestä ikuisesti. Hyräilee hahmostani, jota rakastan. Nautin siitä, että esiintyessäni katsojat eivät näe minua, vaan hänet, jota esitän. Nautin siitä, että he uskovat hänen tarinaansa. Nautin siitä, että ihmiset ymmärtävät häntä. Eniten nautin kuitenkin mahdollisuudesta todistaa kykyni, taitoni, intohimoni tätä kohtaan.
     Seikkailuni lavasteissa, musiikin sointi ympärilläni, toisten näyttelijöiden huumori. Nämä ovat asioita, jotka harjoitusten aikana lumosivat jokaisen soluni. Ne valmistivat minua päämäärääni, kutinaan vatsanpohjassa, suloiseen siivuun suosiota. Olemme kaikki hyviä, olemme kaikki valmiita esiintymään.
     Sydämeni syke, korvieni sointi, kehoni varmat liikkeet. Valo osuu kasvoihini. Tämän hetken tahdon muistaa ikuisesti.

☮ver and out.