ranskalainen nuorimies

Uusi vuosi, uudet vastoinkäymiset! :)

No joo. Uudenvuoden aatto oli loistava, Helmin mökillä siis oltiin minä, Kaisa, Helmi ja Tuulia. Meidän lisäksi tietysti mun pikkusiskot, Helmin pikkusisko Lissu, äiti ja Helmin vanhemmat. Valvottiin, herkuteltiin, katsottiin zombileffa ja pelattiin hitonmoinen määrä puspaa. Kiitos siitä. Ai niin, aloitin myös uuden päiväkirjan. Edellinen kesti 6 vuotta, mutta tähän asti oon onnistunut kirjoittamaan vähintään sivun joka päivä.

epäonnistuminen, mutta yritys hyvä 11.

Uuden vuoden myötä vaihtui tietysti myös jakso. Tässä jaksossa mulla on 4 englanninkielistä kurssia. Hui.. Siis art (kuvis), thinking skills ("filosofia" huomaa lainausmerkit), psychology ja business studiesin kakkoskurssi, koska luulin sen olevan pakollinen... Jota se ei vissiinkään ollut? Kapitalistit kusetti mua taas. Lisäksi vielä ruotsin kakkonen. Brrh. Joka tapauksessa onneksi joka kurssilta löytyy ainakin yksi ihminen, jonka tunnen ja uskallan siis puhua. Joka tapauksessa koulu on edelleen perseestä. Skitsoan siitä aika usein pk:ssa ja saatan skitsota piakkoin myös täällä blogissa, odottakaa vaan. Hetkenä minä hyvänsä terveen ja mielipuolisen kouluinhon raja ylittyy.

Hiuksista sen verran, että värjättiin ne Jennan kanssa joulun kunniaksi punaisiksi, ja nyt on tullut sävytettyä pinkkiä kohti. Ostin tosin pari päivää sitten jälleen uuden mysteerivärin, kuka arvaa mitä tuleman pitää seuraavaksi?

punaisina.

Toissa viikonloppuna jälleen Lurituksen voimin miehitettiin Lankarin leirikeskus. Mukana vuoden "guest star" Joaquin Escamilla, menestynyt amerikkalainen tanssija/koreografi/tanssinopettaja jne.. Joka tapauksessa loistava heppu ja sen sessiot oli tosi hauskoja varsinkin hyvässä seurassa. Oli taas ihanaa ja päristiin ja laulettiin. Ja mä ja Jummu tehtiin oma koreografia yhteen biisiin ja esitettiin se sunnuntaina kuorolle ja huoltajille. Oli ihan mahtava fiilis kun osas ne liikkeet ja teki täysillä. Ihmiset tykkäs ja jopa mua kehuttiin! Jummua nyt tietysti, sehän on syntynyt tanssijalka vipattaen (eli synnynnäinen tanssija).

Me tehdään näytelmäkerhossa näytelmä nimeltä Vaarallisia Suhteita. Se on loistava, täynnä draamaa ja komediaa, ja Annukka (meidän ryhmän ohjaaja) on tehnyt siitä täydellisen sovituksen. Meidän koko ryhmä tietää, että tästä tulee spektaakkeli. Kaiken lisäksi, sain juuri sen osan jota toivoin: olen nuori, hyvin kasvatettu, ujo ja rakastunut ranskalainen nuorimies, herra Danceny. Jokin siinä hahmossa on vaan niin ihanaa, ja uskon pääseväni hyvin sisään sen hahmoon ja ymmärtäväni sitä. Ihanaa saada unelmaosa. Motivaatio on tietysti korkeammalla kuin viime vuonna, kun olin Aimo Airaksinen, vanha ja raihnainen. Tästä tulee hyvä. Tästä tulee paras, just sopivan loistava. Pelottaa se, että mun pitää aloittaa koko esitys laulamalla.

Viime aikoina on jotenkin ollut tosi outo olo, niinkuin odottaisin, että jotain tapahtuu. En tiedä yhtään, mitä, mutta jotain. Sen takia annan kaiken vaan jumittaa paikallaan, en tee mitään ylimääräistä, odotan vaan. Pitäis jaksaa niin paljon asioita. Koulu, läksyt, aineet, esitelmät, kokeet. Kuoro, laulut ulkoa, pirteänä mukana. Teatteri, ilmaisuvoima, vuorosanat, rohkeus. Sosiaalinen elämä, yhteydenpito, puheenaiheiden keksiminen, asioiden yhdessä tekeminen, ihmisten tapaaminen. Piano, soittoläksyt, tekniikka. Asioiden loppuun asti vieminen. Asioiden aloitus. Kaikkensa antaminen. Elämästä nauttiminen? Ja kaiken lisäksi pitäis vielä jaksaa omaa itseään. Peilistä vastaan katsoo muukalainen. Muistan, kun pienenä lapsena katsoin peiliin. Tuijotin syvälle silmiini. Jostain syystä tuntuu, kuin silmät olisivat ainoa asia minussa, jotka eivät ole muuttuneet. Ilman niitä en tunnistaisi omaa peilikuvaani.

Se siitä aiheesta, anteeksi että tulee taas kilometreittäin tuhtia tekstiä. Pian on mun synttärit! Täytän 17. En tiedä, muuttaako se mitään. Ei tunnu siltä että muuttaisi. Pitäisikö tuntua siltä? Joka tapauksessa juhlitaan jo tänä perjantaina, koska saadaan silloin koko talo itsellemme :) siinä jotian, mitä odottaa. Syntymäpäivä ei kyllä ole tämän mystisen odotuksen tunteen aiheuttaja. Kyllä sen huomaisi. Pohdituttaa kovasti, mikä se on. Mitä nyt on meneillään, mieli?

And I loan you my wings, and I'm offering all of me

◎ver and out.