hei taas

mikä tätä blogipostausten hurjaa frekvenssiä oikein vaivaa????
ihan kuin olisin inspiroitunut.
se on kai tuo blogin nimen päivittäminen. vieritti kiven sydämeltä tai jotain.

on hurjaa, kuinka paljon pyöränkumien täyttäminen voi parantaa elämänlaatua. kärsittyäni turhaan useamman kuukauden puolityhjistä renkaista (ja luullen tuskan olevan yksinomaan huonon kuntoni tuotos), muistin vihdoin viikonlopun alussa tarpeeni ja rikostoveri-sankari tuli täyttämään ne (viimeksi kun itse yritin, onnistuin purkamaan venttiilin kaikkiin siitä luonnollisesti irrotettavissa oleviin osiin ja traumatisoitumaan).

olen niin cool, että tulin pitkäksi hyppytunniksi kotiin pelaamaan minecraftia ja syömään ruisleipää.

olen myös tullut siihen tulokseen, että Shponglen levy "Ineffable mysteries from Shpongleland" on yksi ehdottomista suosikkilevyistäni.

kuuntelen tällä hetkellä everything everythingin harvinaisempia kappaleita. sellaisia, jotka ei päässeet levyille. näitä kuullessaan miettii kyllä, että miksi ihmeessä eivät.

keräilin kotimatkalla lisää kauniita, maahan pudonneita lehtiä.

ohessa tosi söpö laulu.

mä taidan olla aika huono kuski

sain tänään 45€ sakot, koska en ollut laittanut parkkikiekkoa näkyville nuorisotalon pihassa.

eilen peruutin hiljalleen ja hellästi kuolleessa kulmassa olleen auton kylkeen ja jätin pienoisen naarmun.

tänään autokoulun kakkosvaiheen palauteajon jälkeen ajo-opettaja sanoi että minun pitäisi rentoutua, luottaa kanssakuskeihini ja itseeni enemmän sekä lopettaa määrätön varmistelu.

tulkaa kyytiin vaan.

 

sain myös tehtäväksi puhua ajaessani itsekseni kaikki ajatukseni ääneen.

  

mutta mun mummo sanoi silti, että olen hyvä kuski.

pieni teksti

halusin vain tulla sanomaan sen, että pitkästä aikaa eilen koin inspiraation ja keksin pienen pianosävelmän ja keksin siihen vähän lisää tänään ja oon siitä niin ylpeä että kirjoitin siitä blogiini

olen myös parin viime päivän aikana kerännyt kauniin värisiä lehtiä mukaani maasta ja prässännyt niitä ensi kevääksi, koska sain idean ylioppilaskuvaani (jos sellaista nyt sattumalta tultaisiin ottamaan vaikka ensi keväänä)

ja viime viikkoina olen ollut extraväsynyt ja energiaton, mutta jos olen illalla jaksanut lähteä metsän pimeyteen hiiviskelemään, se on usein auttanut.

teatteriproduktiota varten minulla on opeteltavana enemmän laulujen sanoja kuin vuorosanoja. tarkennus: joululaulujen sanoja. ja pitää oppia myös viemään toista valssatessa.

en hirveästi tykkää mun blogin otsikosta ("singing in the dark") vaikka tällä hetkellä se ei voisi osua oikeampaan: pimeässä metsässä on helpompaa harjoitella lauluja, kun uskaltaa päästää jotain ääntäkin. voisin vaihtaa sen silti. en vain tiedä, miksi. olisikohan se sitten tuo sateen ropinaa. tai jotain. i'll figure it out.

koira haukkuu aina kun joku liikahtaa 10 kilometrin säteellä. enkä harmi kyllä edes liioittele paljoa.

vaihdoin blogin nimen jo nyt. jee

poltan suitsuketta. niistä tulee turvallinen ja maailmasta erillään oleva olo. äiti huomauttaa aina niiden vahvasta tuoksusta, mutta mielestäni se on niiden pointti. huumaava tuoksu. kauniisti kihartuva savu. Intiassa niitä poltetaan montaa kerralla, mitäs mieltä siitä olet!

birocraticia suosittelen kaikille rennosta wonkysta pitäville. ja syyslomakin alkoi.

syksy ja sade ja hengittäminen

katson ikkunastani pientä talitiaista, joka hyppii pitkin ovenkarmeja ja ulkolamppuja "bändikämppämme" seinän viertä. lainausmerkit siksi, että nykyään kämpässä asuu vuokralainen, mutta vanha nimi on jäänyt. tuolla talitiaisella on luultavasti meneillään suuri koettelemus tai seikkailu, ja täällä minä sitä tarkkailen (ja söpötän) turvassa ikkunani läpi.
ylioppilaskokeet ovat syksyn osalta takana (toinen ylioppilaskoekauteni), enkä vieläkään usko että olen elämässäni sellaisessa vaiheessa, jossa tehdään ylioppilaskokeita ja edetään kohti suurta kauheaa tuntematonta, eli sitä, mikä tulee niiden jälkeen. olen lyhytkatseinen siinä mielessä, että yläasteella en ajatellut sitä, mitä tulisi yläasteen jälkeen enkä lukion alussa sitä, että päätyisin joskus siihen pisteeseen, jossa olen vienyt sen lähes loppuun asti. puolustan vapautta koko puhdillani, mutta sen osuessa omalle kohdalle on ihan helvetin peloissaan! 

lukiouran alusta asti tapahtunut stressinsietokyvyn monumentaalinen deterioraatio on jättänyt jälkeensä tämän ahdistuksensa myötä prokrastinoivan mytyn epävarmuutta. nyt on onneksi teetä ja syksyn lehtiväriloiston läpi siivilöityvä aamupäivän aurinko.

olen monena iltana valot sammutettuani pohtinut hienoja juttuja, mutta en ole jaksanut enää kirjoittaa (tai edes puhua) niitä ylös. pimeys on liian pyhää minulle, että suostuisin rikkomaan sen puhelimen valolla tai edes suolakidelampulla.
useiten toistuvan ajatuksen saan palautettua mieleeni; onhan se sentään asia, jota pohdin lähes joka ilta:
miten ihmeessä kärpäset päättävät tulla aina juuri minun huoneeseeni?
minulla ei sinänsä ole yhtään mitään kärpäsiä vastaan, mutta ne häiritsevät nukkumistani, kun eivät pysty pysymään paikallaan kovinkaan kauaa. yleensä jos huomaan kärpäsen olevan vieraanani ja heittäytyvän peräänantamattomasti vasten ikkunaani, avaan sille viereisen tuuletusikkunan ja poistan ötökkäsuodattimen. hetken kuluttua se tyypillisesti lentää tyytyväisenä ulos, ja minä saan yöuneni. se on kaikille parhaaksi.

taidan nyt sitten hyväksyä sen että myös postauksien frekvenssin myötä oon sitten sellainen tyyppi joka julkaisee aiemmin ylös kirjoitettuja aatteitaan blogissa. ehkä lopetan siitä erikseen mainitsemisen tämän jälkeen.

11.5.
'En voi sietää sitä, kun joku "päättää" tietävänsä jostain kaiken.
On äärimmäisen kirjoittavainen fiilis, mutten saa ajatuksiani kokoon.
Ikäväinen olo taas! Harmillista. Tyhjä myös. Millä oloni voisi saada täytettyä?
Olen täysin välinpitämättömällä tuulella! Tahtoisin heittää valkokangasta tikoilla. Intrusiiviset ajatukset jylläävät. Sekoanko?
Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin huutaa? Tai itkeä täysin artifisiaalisen tuskan immersoimana? En välitä maailmasta. Välitänpäs. Olisi hienoa olla drifteri. Voisi tehdä mitä vaan eikä se vaikuttaisi negatiivisesti kotijoukkoihin. Olisin villi ja seikkailisin tyhjiö sielussani. Makken ottaisin mukaan.'

12.5.
'Laura on niin kaunis. Ja tosi vanha jo! MUN PIENI LALLERO ON 12 VUOTTA VANHEMPI KUIN 12 VUOTTA SITTEN. Se on mulle aina 3v tai 12v. Todellisuudessa se on nyt 15, ja niin kaunis.'

'Olen jo tehnyt tehtävät, jotka pitäisi nyt tehdä. Matematiikan Mozart! Siispä kirjoitan.'

'Kaikilla loppuu tänään koulu viimeistään klo 14 (ei vaikuta päivääni), koska on jokin opettajakoulutus tms. Petra oli niin iloinen kuullessaan siitä, että halasi mua! tui tui.
(sillä olisi muuten ollut kaksi ensimmäistä ja ihan viimeinen tunti.)'

'Maailma on niin täynnä ihmisiä ja minua ahdistaa
AB-aula välituntisin.'

13.5.
'Ulkona kaunis sade kutsuu. Voisinpa vastata. Voisinkin, jos en välittäisi "seurauksista". Ärsyttää tämä tussi, se on tänään jotenkin ylitsevuotava.'

18.5.
'eli Makken synttäri, jona se täyttää 20 voi että'

'Jumalaton lehmän- ja kanankakan löyhkä.
Oli huvittavaa, kun pyöräili kotiin ja lähes kaikilla vastaantulijoilla oli samanlainen inhoinen nenän nyrpistys ja kaupunkilaisten välillä vallitsi keskinäinen ymmärrys ja hyväksyntä ja ajatus siitä, että "tuo naama on okei, kun itsekin näytän varmaan siltä". Kaunista.'

31.5.
'Oltiin Makken kanssa päiväunilla.
Makke: "Aina kun mä saan olla näin sun kanssa oon tosi iloinen siitä että oon mä."
HYY'

1.6.
'Maailma on maailman aikaansaannos,
ei ihmisen. Se tulisi muistaa.'

2.6. piknik metsäaukiolla! maisema, jossa sielu lepäsi.

30.6.
'Siinä, missä Morgan Freeman on aina Jumala,
niin James Cosmo on mulle ikuisesti Joulupukki.'

11.7.
'Olen Jessen entisessä mummolassa, jossa poikaystäväni kulkee ympäriinsä boksereissa ja Jesse kuvaa. Tämä on taide-lyhytelokuva.
Makkella on upea nuttura. Voi että.'

12.7.
'Muutama päivä sitten Makke googletti minut (as in Maima) ja sain tietää lapsuuden lempinimen (Maimai) tarkoittavan japaniksi etanaa. Kuvaavaa.
(Maima on ilmeisesti myös vihreä mieshahmo Dragonball Z:sta.)'

'Makke on keksinyt pienenä laulun:
"Kaksi pientä elefanttia marssi näin
kaksi pientä ankkaa alle jäi"

"Ei mitään Kokoomustakaan olis olemassa jos ihmiset olis yhtä hyviä ihmisiä kuin elefantit"
 - Makke

"Yhyymmelefantit."
 - Makke'

22.7. Pieni karhunkierros
'Olemme loppusuoralla. Melkein. Väsyttää kovasti.
Hassua kun nyt on sekä tää että päiväkirja.'

Sanni.

Pieni karhunkierros. Loppusuora (melkein).

25.7. (Siidassa) tulen ikuisesti kaipaamaan näitä ketunkorvia (myös korvaläpät). 
tajusin sen liian myöhään.

25.7. Inarin lähellä.

27.7. Palsasoilla.

4.8.
'"Voispa Vaasaan vaan mammia"
 - Makke'

14.8.
'"Elämää on maapallolla, täällä on monenlaisia pörriäisiä"
 - maantiedon ope'

20.8.
'"Tatti-Hermanni [nimi muutettu], tiedätkös sinä tämän vuoriston nimen?"
"en tiiä"
"Osa tästä vuoristosta on sulla päässä! Alkaa a:lla."
"en tiiä"
"No nehän ovat appalakit!"
 - samainen maantiedon ope'

24.8.
'Kirjoitin kalenteriini haikuja otsikolla "Koulu on liikaa"

Koulu on liikaa
Aikatauluja
Niin paljon ihmisiä
Kumiperuna

Koulu on liikaa
Kotitehtävät
Tämäkin tulee muistaa
Hauki on kala

Koulu on liikaa
Sosiaalista
Epämukavuutta ja
Vierustoverit

Koulu on liikaa
Elämän kevät
Tämä tuntuu kesältä
Avaa ikkuna'

28.8.
'Sanni pikkuinen antoi minulle tänään kyydin kouluun!
Moottoriajoneuvonsa selässä! Sateisella (=märällä tiellä) säällä!
Pelkäsin henkeni edestä, mutta ilmeisen syyttä!'

3.9. kirpparilla. vanat teatterikiikarit ja nutturapää.

7.9.
'Huomasin äsken, että salaisuuksia kuiskivat/puoliääneen juoruavat tytöt kuulostavat latinankielisiä rukouksia mumisevilta katolilaisnunnilta.'

'Kristinuskon Jumalan klassinen kuvaustyyli muistuttaa tosi paljon Kreikan mytologian ylijumala Zeusta. (Pitkä valkoinen parta & tukka, toogamainen asuste peittämässä kriittiset kohdat, ukkosen lailla jylisevä ääni, asuinpaikka pilvien yllä! [vrt. Olympus ja Taivas.]) Minua kiehtoo, mikä tekee tämän kaltaisesta hahmosta sopivimman kuvailemaan uskonnon päättäjää/suurta yliolentoa? Jumalallahan ei teknisesti ole edes sukupuolta.'

11.9.
'Minä (WhatsAppissa): torilla on vissiin meneillään joku "Aito Avioliitto" -tapahtuma
Minä: vituttaa nyt
Makke: fuu
Makke: No, kun ei muuta voida niin antaa niiden henkäistä viimeiset pierunhajuiset henkäyksensä
Makke: Pianhan toi lytätään
Makke: Saattavat keksiä uuden mutta aina sinne lähtee vähemmän ja vähemmän mukaan
Makke: Onnellinen juttu on se, että ton kannattajat kuolee kovempaa tahtia ja aikasemmin kuin tasa-arvon.

onpas hän rakas'

17.9.
'Kotimatkalla tuli vastaan hellyyttävä näky:
pieni, hintelä paappa, jonka pipossa luki isolla NUTCASE' 
[tiiän et ne on snickersin promopipoja tai jotain mutta kuvitelkaa nyt] 

'menen liian harvoin ulos syyssateella vain kokeakseni sen metsässä'

 18.9.
'"mut tunnetaan välillä charmikkaana miehenä"
 - Makke'

19.9.
'"Mä vaan haluun että lehmät on onnellisia."
 - Petra'

22.9. [yöllä.]
'näin ajan kuluksi, koska en saa unta huomisen matematiikan ylioppilaskokeen vuoksi, pohdin, mitä vastaisin, jos minulta kysyttäsiin kuka, tai ketkä ovat sankareitani. minulla on useampi ystävä, jotka jaksavat aina vain pitää päänsä pinnalla joutuessaan uimaan kerroksissa ja kerroksissa lokaa. 
niin mut mun sankari? niin joo, se on siis ant-man'

23.9.
'Tänään pohdin paljon sitä, olenko kenenkään arvoinen.'

28.9.
'Pankissa tapahtui söpöä:
Peni rollattorimummo saapuu odotustilaan.
Maahanmuuttajamies nousee tarjotakseen istumapaikkaansa.
Mummo sanoo lämpimällä äänellä: "ei hätää, voin seistä, mä olen niin nuori vielä!"
Nauravat yhdessä.'

3.10.
'Iskä mulle ja Makkelle:
"Te ootte kyllä tavattoman suloinen pari."
Oltiin ihan ilo-hämmentyineitä silleen koko loppuilta.'

4.10.
'viime aikoina sisäisen juttubukseni kanssa on ollut aika paljon kommunikaatiokatkoksia.'

mulla on varma usko siihen, että voitan pian Ihmeperheen PS2:lla. Skyrimin kohdalla en olisi niinkään varma.
kuuntelen spotifyn web playerilla soittolistaani soundtrackmusiikista, ja adblockin ansiosta ilmaisversio toimii kuin premium! siinä lifehack kaikille
ilahduin myös hurjasti kun outlanderin soundtrackin toinen volyymi julkaistiin nyt. olen Bear McCrearyn fani täältä kuuhun ja takaisin. hulluna kylmiä väreitä.

hengitys on niin paljon helpompaa metsässä.

aamupäivä on vaihtumassa jo iltapäiväksi.

pääsin toisen kerran mukaan lukioteatterin produktioon. kaipasin tätä niin kovasti. joudun laulamaan. se kai helpottaa vähän sitä kummaa syyllisyyttä, jota tunnen siitä, että olen toista kertaa mukana mahtavan ilmaisutaidon opettajamme näytelmässä.

näin Erlend Øyen heinäkuussa Porijazzeilla Tuulian kanssa. ihana, ihana kilpikonnamainen hemmo.

ps.