olen myös parin viime päivän aikana kerännyt kauniin värisiä lehtiä mukaani maasta ja prässännyt niitä ensi kevääksi, koska sain idean ylioppilaskuvaani (jos sellaista nyt sattumalta tultaisiin ottamaan vaikka ensi keväänä)
ja viime viikkoina olen ollut extraväsynyt ja energiaton, mutta jos olen illalla jaksanut lähteä metsän pimeyteen hiiviskelemään, se on usein auttanut.
teatteriproduktiota varten minulla on opeteltavana enemmän laulujen sanoja kuin vuorosanoja. tarkennus: joululaulujen sanoja. ja pitää oppia myös viemään toista valssatessa.
en hirveästi tykkää mun blogin otsikosta ("singing in the dark") vaikka tällä hetkellä se ei voisi osua oikeampaan: pimeässä metsässä on helpompaa harjoitella lauluja, kun uskaltaa päästää jotain ääntäkin. voisin vaihtaa sen silti. en vain tiedä, miksi. olisikohan se sitten tuo sateen ropinaa. tai jotain. i'll figure it out.
koira haukkuu aina kun joku liikahtaa 10 kilometrin säteellä. enkä harmi kyllä edes liioittele paljoa.
vaihdoin blogin nimen jo nyt. jee
poltan suitsuketta. niistä tulee turvallinen ja maailmasta erillään oleva olo. äiti huomauttaa aina niiden vahvasta tuoksusta, mutta mielestäni se on niiden pointti. huumaava tuoksu. kauniisti kihartuva savu. Intiassa niitä poltetaan montaa kerralla, mitäs mieltä siitä olet!
birocraticia suosittelen kaikille rennosta wonkysta pitäville. ja syyslomakin alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti