Nyt on joulu

...enkä oikeastaan halua joululahjoja. En tunne ansaitsevani niitä, kun olen itse laiminlyönyt alkaneen loman syyn ja lahjomispuolen. Siitähän joulussa näyttäisi nykyään olevan pitkälti kyse. Antamisen ilo on vaihtunut takaisin antamisen paineiksi. Ei jouluna enää anneta lahjoja vain siksi, koska halutaan tuottaa toiselle hyvää mieltä, poikkeuksena ehkä ihanat otukset ja (iso-)vanhemmat jälkikasvulleen. Se on ainakin harvemmin koko syy. Lahjalla toivotaan voivamme hyvittää toiselle tehtyjä vääryyksiä, hankkivamme kiintymystä tai luottamusta, vähän lisäpisteitä, ja ennen kaikkea upeaa vastalahjaa. Tuulia sanoi samaa - sen sijaan, että antaisi toiselle lahjan, koska se toi osto- tai tekohetkellä mieleen saajan, nyt lahja repäistään jostain vaikka väkisin, ja sitten pahoitellaan jonkin (teko-?)syyn takana sitä, ettei antanut jotain parempaa. Parempaa?!
     Mun mielestä lahja voi olla vaikka kuinka pieni, rupuinen, kotitekoinen hökötys, jos sen antamisella on jokin muu, syvempi merkitys kuin pelkkä toivo vastalahjasta. Esimerkkinä: siskoni Laura teki ehkä seitsenvuotiaana vanhasta paidastaan liimaamalla mulle pienen vihreän käsilaukun. Se oli aika lailla käyttökelvoton, mutta sitäkin suloisempi ja sen näkeminen saa edelleen  hymyn huulilleni. Parasta oli pieni itse solmittu rusetintapainen, jonka Laura liimasi etutaskuun. Eli siis; jos takana on tarkoitus antaa muille hyvä mieli tai nostaa pintaan positiivisia muistoja, esimerkiksi piirustus on noin tuhatsata kertaa ihanampi kuin joku ruma ja hikinen koriste-esine ja pahoittelut (ainakin mun mielestä..) Siis se ajatus ON ihan oikeesti tärkein. Sen olemassaolo, ja se, ettei ajatus ja hyväntahtoisuus jää ahneuden varjoon.
      Kuten varmasti tätä lukeva huomaa, kyyninen minä pääsi näin joulun kunniaksi taas vauhtiin. En oikeasti halua olla hyökkäävä tai jestas sentään pilata jonkun joulumieltä, haluan vain herättää ihmiset miettimään pikkuisen, miksi toisille annetaan lahjoja. Mä ainakin olen jälkeenpäin välillä pohtinut, että miksi on pakko löytää just nyt toiselle upea ja kenties vanhat kaunat pois sulattava lahja. Jos se onkin osittain myös itselle tehtyä työtä, hieman liian helppoa, kenties vilpillistäkin omantunnon puhdistusta? Ja miksi ihmiset, joiden kanssa ei oikeastaan ole pitänyt yhteyttä, haluavat lähentyä näin joulun kunniaksi? Koska ihmiset ovat pahoja ja niitä tulisi vihata ja syöttää dinosauruksille? Ei. Se on joko aito oikea ihana upea eeppinen joulumieli tai sitten tyyppi yksinkertaisesti tahtoo sulta lahjan. Tai kahden edellämainitun syyn sekoitus.
      Jos nyt näin loppuun vielä toivotan ihmiskunnalle loistavaa lomaa ja aitoa oikeaa ihanaa upeaa eeppistä joulumieltä, ja hiukan ymmärrystä, hyväntahtoisuutta ja ahneuden pois sulattavia hymyjä, lunta ja lämmintä teetä, olen kai kahjo. Mutta niinpä taidan tehdä. Siis sinulle kaikkea yllä mainittua!

I've got a pocket full of problems and a pocket full of seeds 

Hoping something good might grow out of this mistletoe

Over and out.

etsimällä etsin magiaa

yli kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi taas päivittelin.

tänään tuli semmoinen pakottava tarve kirjoittaa, ääh, luovuuden eruptio,

jonka annoin vasta näin iltamyöhään vallata kehoni.

tänään pohdin, että jos kerran olen taikaolento, kuuluisi jokaisesta päivästä löytyä jotain maagista.

siispä tämän viikon saldo:

• maanantaina heräsin todella myöhään, pyöräilin kaikessa rauhassa, tajusin kuinka pakkoliikkeet oikeasti helpottaa oloa ja kotimatkalla eksyin tanelinrannan lumisille lenkkipoluille etsiessäni oikotietä

• tiistaina pidettiin tuulian kanssa loistava puhe lumiukkojen oivallisuudesta englannintunnilla ja inspiroiduin kuvaamataidossa. sain äidiltä liettuan-tuliaiseksi maailman ihanimmat, kissakuvioiset villasukat

• keskiviikkoa piristi vilpitön ja odottamaton kehu näyttelijäntaidoistani ja yllätyssynttäreitä varten sankarin siskon kanssa shoppailu

• torstaina englanninopettaja yllätti päivittelemällä englannin kielen osaamistani ja kyseli niiden lähdettä. isot lumihiutaleet pyryttivät ja ostin synttärilahjan torilla toiveikkaana istuvalta mummopariskunnalta, sää oli maaginen ja sukelsin illaksi ja yöksi paper kitesin levyyn, jonka olin tuulialta lainannut

• perjantain itsenäisyyspäivä oli täydellinen kaikessa idyllisyydessään ja ympäröivä luonto edusti kaikkea mitä siinä talvisin rakastan. kynttilät paloivat ja nicolas cagen näyttelijänsuoritus oli riipaiseva enkelten kaupungissa (myös lainattu tuulialta). olin todella ylpeä käsin koristelemastani syntymäpäiväkortista. syvennyin intialaiseen musiikkiin ja sille tielle jäin

• eilen sain sukeltaa kahdeksi tunniksi ekohamletin roolihahmooni torikeskuksen vilinässä ja suoltaa sieluni sopukoista ympäristösuojelupuheita promoten esityksientäyteistä ensi viikonloppua. maagisin oli kuitenkin ihanan tuulian ilme, kun odottamaton paljon onnea vaan-laulu kajahti ilmoille hänen saapuessaan kotiin. kaisa tuli vielä yöksi ja makoilimme sängyllä nauraen ja puhuen pikkuisen vakavia. aika riensi vahingossa neljään, ennen kuin keksimme ummistaa silmämme.

huomatkaa kaksi prinsessakruunua, barbie-lautaset ja tiina-siskonsa vaasasta hakema balleriinakakku!

• tämän päivän maagisin hetki oli se, kun sanni-siskon kanssa paahdoimme vaahtokarkkeja takassa irlantilaisen folk-musiikin tahtiin pimeyden laskeutuessa ulos. tulen luoma pehmeä valo ja lämpö. se, että en poistunut pyjamasta koko päivänä. äidin tekemä opiskeluaikojen herkkusalaatti. sannin raa'asti koristelemat piparkakut, milloin täynnä puukotushaavoja, milloin katkaistu raajoja. facebook-profiilikuva, josta välittyy aito fiilis. huoneeni seiniä koristavat valot pitävät mieleni rauhaisampana ja alati inspiroituneena.

sup. ai niin tosiaan jenna pilkkoi ja blondasi hiukset.

mä kyl rakastan tän laatua

ei silti millään innostaisi kirjoittaa sitä kilometripostausta vuoden 2013 matkoista. ehkä panen sen nyt alulle ja täyttelen pikkuhiljaa. juuuu.

lisään vielä kuvan siitä hirvityksestä, jota hiuspehkokseni kutsuin ennen jennan taikakosketusta.

ughhh

haluan haaveilla upean musiikin voimin ja piirrellä meditatiivisen keskittyneesti. unohtaa oikean maailman ja vain

kellua unelmiin ja mielikuvituslinnoihin

Over and out.