Nyt on joulu

...enkä oikeastaan halua joululahjoja. En tunne ansaitsevani niitä, kun olen itse laiminlyönyt alkaneen loman syyn ja lahjomispuolen. Siitähän joulussa näyttäisi nykyään olevan pitkälti kyse. Antamisen ilo on vaihtunut takaisin antamisen paineiksi. Ei jouluna enää anneta lahjoja vain siksi, koska halutaan tuottaa toiselle hyvää mieltä, poikkeuksena ehkä ihanat otukset ja (iso-)vanhemmat jälkikasvulleen. Se on ainakin harvemmin koko syy. Lahjalla toivotaan voivamme hyvittää toiselle tehtyjä vääryyksiä, hankkivamme kiintymystä tai luottamusta, vähän lisäpisteitä, ja ennen kaikkea upeaa vastalahjaa. Tuulia sanoi samaa - sen sijaan, että antaisi toiselle lahjan, koska se toi osto- tai tekohetkellä mieleen saajan, nyt lahja repäistään jostain vaikka väkisin, ja sitten pahoitellaan jonkin (teko-?)syyn takana sitä, ettei antanut jotain parempaa. Parempaa?!
     Mun mielestä lahja voi olla vaikka kuinka pieni, rupuinen, kotitekoinen hökötys, jos sen antamisella on jokin muu, syvempi merkitys kuin pelkkä toivo vastalahjasta. Esimerkkinä: siskoni Laura teki ehkä seitsenvuotiaana vanhasta paidastaan liimaamalla mulle pienen vihreän käsilaukun. Se oli aika lailla käyttökelvoton, mutta sitäkin suloisempi ja sen näkeminen saa edelleen  hymyn huulilleni. Parasta oli pieni itse solmittu rusetintapainen, jonka Laura liimasi etutaskuun. Eli siis; jos takana on tarkoitus antaa muille hyvä mieli tai nostaa pintaan positiivisia muistoja, esimerkiksi piirustus on noin tuhatsata kertaa ihanampi kuin joku ruma ja hikinen koriste-esine ja pahoittelut (ainakin mun mielestä..) Siis se ajatus ON ihan oikeesti tärkein. Sen olemassaolo, ja se, ettei ajatus ja hyväntahtoisuus jää ahneuden varjoon.
      Kuten varmasti tätä lukeva huomaa, kyyninen minä pääsi näin joulun kunniaksi taas vauhtiin. En oikeasti halua olla hyökkäävä tai jestas sentään pilata jonkun joulumieltä, haluan vain herättää ihmiset miettimään pikkuisen, miksi toisille annetaan lahjoja. Mä ainakin olen jälkeenpäin välillä pohtinut, että miksi on pakko löytää just nyt toiselle upea ja kenties vanhat kaunat pois sulattava lahja. Jos se onkin osittain myös itselle tehtyä työtä, hieman liian helppoa, kenties vilpillistäkin omantunnon puhdistusta? Ja miksi ihmiset, joiden kanssa ei oikeastaan ole pitänyt yhteyttä, haluavat lähentyä näin joulun kunniaksi? Koska ihmiset ovat pahoja ja niitä tulisi vihata ja syöttää dinosauruksille? Ei. Se on joko aito oikea ihana upea eeppinen joulumieli tai sitten tyyppi yksinkertaisesti tahtoo sulta lahjan. Tai kahden edellämainitun syyn sekoitus.
      Jos nyt näin loppuun vielä toivotan ihmiskunnalle loistavaa lomaa ja aitoa oikeaa ihanaa upeaa eeppistä joulumieltä, ja hiukan ymmärrystä, hyväntahtoisuutta ja ahneuden pois sulattavia hymyjä, lunta ja lämmintä teetä, olen kai kahjo. Mutta niinpä taidan tehdä. Siis sinulle kaikkea yllä mainittua!

I've got a pocket full of problems and a pocket full of seeds 

Hoping something good might grow out of this mistletoe

Over and out.

the trees like torches, blazed with light

Pimeys suutelee turvonneita silmiä ja lahjoittaa toisten unisille katseille tietämättömyyden hunnun.
Maapallo pyörii edelleen, mutta olisimmeko halunneet nähdä sen lopun?
Värjäsin hiukset joulun kunniaksi punaisiksi, joten en pääse taivaaseen?
Haluanko sinne, ansaitsenko pääsylipun paratiisiin, uskonko edes siihen?

Itse oon oudolla tavalla vähän pettynyt että viikko sitten niin kauan odotettu ja ennustettu maailmanloppu (tai yks niistä) ei sitten ilmaantunutkaan. Tai siis, etkö itse olis halunnut nähdä, miten kaikki loppuu? Kuvittelin mielessäni meteoriittisateita, aaltoilevan maankamaran, punaisena hehkuvan taivaan, epämuodostuneita mutantteja juoksemassa pitkin vitivalkoisia lumikinoksia... Niinhän kaikki muutkin ajatteli, eikö? Ai ei... Noh.. What can I say? Olen maailmanloppunörtti...
Joka tapauksessa 21.12.2012 vietettiin loistavassa seurassa, oltiin Kaisan kanssa Helmin uimahallilla öitä ja pidettiin kunnon maailmanloppubileet! ED was involved. Sshh.

Käytiin Kaisan kanssa katsomassa Hobitti: Odottamaton matka 19.12. ja se fanityttöilyn määrä... Onneksi pidättelimme toisiamme heittäytymästä valkokankaalle heijastettuja ihanuuksia vasten. Oikeesti. Kaikki. Ne. Miehet. Richard Armitage, Aidan Turner, Martin Freeman... Ja tietty se vilahdus mitä nähtiin Elijah Woodista. Ovary explosion. Anteeksi mielikuvat. Mutta LOOK AT THIS. Aidan. Turner.

Käytän liikaa pisteitä. Richard. Armitage. *drool*

Mene katsomaan se ja katsotaan sitten kuka ihkuttaa liikaa.
(Btw olin tänään katsomassa se uudestaan ft. Helmi ja äiti :D)

Joululoma on aivan liian lyhyt, enää 6 päivää jäljellä ennen kuin takas kouluun.......hyi. Nyt jo ahdistaa. En halua takasin siihen stressiin. Just kun oon päässyt rentoutumisen makuun. Jo yläasteen alussa selveni että akateeminen elämä ei ole mua vasten. Eli mitä helvettiä teen "vapaaehtoisessa" koulussa? Lainausmerkit siksi, että itse olisin halunnut pitää välivuoden. Mutta muiden mielestä se olis tarkoittanut sitä, etten olis enää ikinä palannut akateemiselle polulle. Ja se on varmaan ihan totta. Mutta silti, motivaatiolukemat on miinuksen puolella. Ei, en varmaan ikinä läpäise ylioppilaskirjotuksia, saati sitten hyvin arvosanoin...

Joulu oli ja meni, oon tyytyväinen saamiini lahjoihin, ja haluan kiittää kaikkia niitä jotka laittoi aikaa ja rahaa mun lahjomiseen. Oli ihanaa kokoontua (äidin puoleisen) suvun kanssa mummolaan, tavata kaikki ne ihmiset joulumieltä puhkuvana joukkona. Kaikki ne hymyt sai mutkin hyvälle tuulelle :) 

Uuttavuotta mennään perheen kanssa viettämään Helmin mökille, tietty sen perheen kanssa. That should be fun. Niin äiti myös täyttää silloin 50 niin juhlitaan sitä, onnea äiti. :)

Eipä muuta, näkyillään.

What was stolen must be returned

☢ver and out.

valkoinen joulukuu

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan järkyttävän nopeasti siitä, kun viimeksi kirjoitin. Ei oo tapahtunut hirveesti mitään kirjoittamisen arvoista. Nytkin lyö tyhjää. Oon kärsinyt koulussa, tavannut kavereita, pelannut PALJON, nukkunut ja lukenut. Käytiin teatteriopin ryhmän kanssa katsomassa yks näytelmä Seinäjoen Kaupunginteatterilla. Sen nimi oli Myötätunto. Se oli vaikuttavin, hämmentävin, kaunein, kamalin ja yks parhaista näytelmistä jotka oon koskaan nähnyt. Näytelmän loputtua, kun istahdin mua hakemaan saapuneen äidin autoon, aloin itkeä. En tiedä miks, ehkä säälin niin paljon päähahmoa Henryä. Pääosan esittäjä oli muuten nainen, ja uskon, että yksikään mies ei olisi voinut olla yhtä hyvä Henry. Se oli niin uskottava.
     Läpäsin muuten Amnesian ja olen erittäin ylpeä itsestäni! Kaiken kaikkiaan se oli musta aivan loistava peli ja tykkäsin siitä että hirviöiltä piti paeta ja piiloutua sen sijaan että olisi taistellut viimeiseen hengenvetoon - siinä oisin ollut vähän heikommalla. :D (Kuva otettu steamin screenshot -toiminnolla.)

     Lisää saavutuksia, suoritiin viime viikolla musiikin perustutkinnon loppuun, eli kävin soittamassa ohjelmiston, asteikkoja ja prima vistaa. Kuulostaa helpolta mutta se tilanne, kaikki ne silmät tuijottamassa sua. Ahdistavaa. Sain kuitenkin 23/25 pisteistä ja arvosanaksi erinomaisen. Jep, ihmettelen itsekin, asteikot meni sen verran naurettavasti. Mutta tyytyväinen olen!

     Koeviikko oli aika kamalaa, niinkuin aina, mutta olin sen verran taitavasti valinnut kurssit, että loma alkoikin mulla jo tiistaina. Oli kyllä tarpeen. On ollut niin stressaava tää jakso ton business studiesin (enkunkielinen aine siis), espanjan ja sit ton tutkinnon takia, plus sitten kaikki muut ei-opiskeluun tms. liittyvät jutut.

     En tiiä kuinka paljon itsestäni haluun täälä kertoa joten sanon vaan että on masentanut aika paljon viime aikoina, ja oon jotenkin tullut turraksi surun tunteelle. En huomaa sitä, koska oon tottunut siihen. En tiiä, ehkä jotain väsymystä, ja loma osui täydelliseen saumaan. Saapa nähdä.

     Haluisin kirjottaa jotain syvällistä ja loistavaa, mind-blowing tekstiä joka räjäyttäisi kaikkien tajunnan mutta huomisen maailmanlopun kunniaksi taidan ottaa rennommin. Katsotaan jos Suomi pelastetaan ja pääsen pohtimaan maailman solmuja ja silmukoita vaikka joulun jälkeen.

     Mul on semmoinen fiilis ettei mun ystävät luota muhun. Jos jonkun salaisuus on vuotanut (tai se olettaa sen vuotaneen) syyttävä sormi kääntyy suoraan muhun. Ei, en ole päiväkirja johon voi raapustaa kauheimmatkin asiansa ja odottaa niiden unohtuvan pois. Mutta en mä ole myöskään mikään hemmetin megafoni. Jos toinen jakaa sun asioita, tiedän, et se on loukkaavaa. Mutta myös se on loukkaavaa, kun sua syytetään tietovuodosta, joka et itse ollut. En tiedä mikä mussa viestii epäluotettavuutta, mutta niin se näyttää hitto vieköön tekevän. Joskus vois vähän ajatella ennen kuin sukeltaa suin päin sotaan ja syytää vihamielisiä sanoja ilman taustatutkintoja. Ja ei, en puhu vaan lähikuukausien tapauksista, puhun koko hemmetin elämästäni. Jos kuulee "kerron myöhemmin" liian usein, tuntee varmasti olonsa huijatuksi, hyljeksityksi, eikä läheskään luottamuksen arvoiseksi. Joten miettikään ennen kuin syytätte. Se sattuu. Peace out.

Thought I had an answer once, but your random ways swept me along

Over and out.