juttuja pienestä mustasta kirjastani

mun pieni musta kirja oli aluksi sisältä tyhjä, sain sen reilut 8 kuukautta sitten joululahjaksi iskäni vaimolta, ja otin sen käyttöön vihkona, johon silloin tällöin kirjaan ylös jotain sieluani koskettavaa tai tunteita herättävää. joko asioita, joita toisten suista olen kuullut tai omia pikku aatteitani. toki siellä on myös hauskaa kamaa, kuten listoja kuvottavimmista sanoista, joita porukalla keksimme, listoja asioista, jotka eivät sovi yhteen ja ruuista, joita tekee mieli. ja näin kesäloman ja vapauden kunniaksi päätin poimia niistä muutaman kauniin tai edes julkaisukelpoisen ja niiden voimin kertoa vuoden kulusta ja siitä, mikä on itselle niin kovin tärkeää.

14.1.2014

Koskaan ei voi olla liikaa...

• halauksia oikeilta ihmisiltä.
• psykedeelistä unelmointimusiikkia (lue: Shpongle)
• teetä.
• pimeitä teitä, joita pitkin ajaa ja fiilistellä
• ryppyjä iäkkään ihmisen kasvoissa.
• aitoutta ihmisessä
• ruokaa
• villasukkia
• pipoja

27.1.2014

Ruokia, joita ei ehdottomasti haluaisi atm

-Piia: maksapihvi, läskisoosi

-Makke: lihahyytelö 

-Piia: keitetty kananmuna

-Makke: kahvi, porkkana

-Piia: maksalaatikko

-Maima: marmite

-Piia: makkara ja nakki

-Makke: surströmming {en vieläkään tiiä mitä se on}

-Piia: suolasilakka

-Sara: etanat

30.1.2014

Hän teki minulle musiikkia,

he halasivat ja lauloivat

ja tahdoin tanssia.

Hymyilytti. Fiilis oli parempi

kuin monena aiempana,

koska merkkipäivä ponnahti eteeni yllättäen!

Vapaus, täysi-ikäisyyden hurmos,

violettia hohtaen kiidän eteenpäin

etsien vauhdin kasvaessa

joko päämäärää tai jotain, johon tarttua

11.2.2014

Mitä otetaan mukaan perjantaina {joka oli 14.2., ystävänpäivä}

• viltti - SE ERIKOISVILTTI FT PRESSUPUOLI
• säälittävät pattereilla toimivat jouluvalot
• teetä termospullossa ♥ JA MUKIT JA LAUTASET ?
• söpö sininen kori
• violetti juttu
• antikristus ft. viikset (ja parta)
• LAHJAT D: :)
• lämpimiä asioita (vaatteet?) (vilttejä)
• ruokaa
• huoltsikkadonitsit?!
• viinirypäleitä ;)
• kermavaahtoa :3

25.3.2014

Markus Ahola sanoi minulle, että

silmäni ovat ihanan tummat,

kuin joku henkiolento,

succubus,

katselisi niiden takaa.

Itse olin tahdikkaasti

kehunut hänen ripsiään.

Olen hänen ja hän on minun.

Markus Ahola sanoi sunnuntaina

olevansa minuun rakastunut.

12.4.2014

Markus kielsi minua puhumasta negatiivisesti itsestäni;

"Sä olet täydellinen. Täydellinen."

Kummallinen ilon kyynelvirta. Minun.

Samana itana korotimme rikostoveruutemme

symbioosista ---> symbioottiseen seurustelusuhteeseen.

Epätodellinen fiilis. Minun!

Söimme myös yhdessä 60 kalapuikkoa.

27.4.2014

Samoin Markukselle, että kaikki on ihan hyvin

ja kysyin, tietääkö hän miksi?

Koska, minä kuiskasin,

sinä olet siinä

ja minä rakastan sinua.

Hän rutisti itseään vasten tiukemmin

"ja mä sinua."

Hyvät naiset ja herrat,

Maria Ruuskanen on löytänyt rakkauden.

29.4.2014

Toisten paha olo on minulle usein liikaa

mutta en halua tietää 

yhtään vähempää.

Tunnen oloni avuttomaksi ja hyödyttömäksi

suurten tunteiden äärellä

koska seurani ja tekoni

eivät pysty tarjoamaan helpotusta.

Epätietoisuus on kalvava tunne

vaikka tietoisuus saattaa raastaa.

Siispä halaan ja silitän ja olen hiljaa vaan.

27.5.2014

"Totuus on, että

                    kaikki ihmiset haisevat."

                                                 -Markus Ahola 2014

{Kesällä (koska kuka oikeesti tietää tarkkaa päivämäärää jos ei oo pakko)}

Vaikka sinulla olisi vain yksi kynä, voisit piirtää tai kirjoittaa kaikkialle.

Kaikkialle paitsi itse kynään.

{Irlannissa. (Olin siellä 11 päivää siskojen ja äidin kanssa)}

Olen nyt kertonut rakkaudestani maailmalle, tai ainakin niille sen asukeista, jotka Cliffs of Moherilla vaeltavat.

{kirjoitin lapun ja laitoin sen kivien väliin moi}

lisäksi 10.7.2014 tarkkailin ihmisiä tangomarkkinoiden iltana ja keksin eräälle miehelle tarinan. pätkiä, joista jopa pidän jälkeenpäin luettuna:

Tummiin, kimalteleviin machohepeneisiin pukeutunut mies. Hänen nimensä on Antonio, Banderaksen mukaan. Hän on tosin, ainakin tähän mennessä, tehnyt elämällään paljon vähemmän, pienemmässä mittakaavassa vähintään. Nuoruudessaan sankarimmekin kokeili siipiään performanssitaiteen taivaalla.---

--- Antonio esiintyi Oulun kaupunginteatterin musikaaleissa parin vuoden ajan ja pääsi Helsinkiin Papagenon rooliin Mozartin Taikahuilussa. Mikään muu ei Antonion elämässä sitten oikein sujunutkaan. ---

--- Hän oli kuuden lapsen perheen kolmanneksi vanhin eikän saanut paljoa huomiota, silloin tällöin taputuksen päähän isältään ja kannustusta serkultaan Leolta. Antonio oli oikeastaan näkymättömyyden rajamailla, muttei silti laskenut päätään ja alistunut. Hän tuli pankkiirisuvusta, eivätkä muut liiemmin arvostaneet hänen taidefiksaatiotaan. Antonio ajatteli vailla mitään ylimielisyyttä, etteivät muut vain ymmärtäneet häntä. Hän kuitenkin vetäytyi kuoreensa eikä enää puhunut muille. Intohimo oli sammunut vuosiksi hänen silmistään, muttei koskaan kokonaan sielusta.---

---Ei häntä koskaan koulussa kiusattu, voi ei, mutta hän näki epäluulon toisissa. Isät ja äidit olivat sanoneet, että romanit varastavat ja ovat vaarallista väkeä. Tätä Antonio ei oikein koskaan käsittänyt, ihan tavallisia ihmisiähän hekin olivat.

kirjoittelun lisäksi olen piirrellyt huiman paljon, mutta sehän on jo aivan toinen tarina.

kai se on mentävä nukkumaan ja kohdattava se tosiasia etten yksinkertaisesti voi välttää lukioon paluuta.

fiilis on nyt erittäin tuo biisi.

mutta hei, syksy tulee, ja syksy on hyvä. ilmat viilenee vihdoin.

kummaakin kummempaa kummastelua

Junnuvuosi on nyt sit tosiaan ohi - vihdoinkin? Inhottaa sanoa näin mutta jopa sen euforisen vapauden ja suorittamisen tunteen alta on pyrkinyt mielen taakse tykyttämään pieni ilkeä ajatus. Se pohtii niin kovasti loman ajankohtaa. Tavallaan harmittaa se, että koulu loppui nyt, koska tahtoisin vaan suorittaa kaiken pois heti ja päästä lopullisesti eroon tästä akateemisesta vankilasta. Aina onnistun keksimään esteitä elämäni elämiselle - sitten lukion jälkeen teen kaikkea, matkustan kaikkialle, kokeilen kaikkea - elän elämisen ilosta, en suorituspaineissa, jotka luon enimmäkseen itse itselleni (tai en tiiä).
     Se on myös hauskaa kun odottaa lomaa, niin suunnittelee aina hirveesti kuinka heiluu yöt pihalla kukkakedoilla transsissa tanssien ja yösateita kuunnellen, ui päivät pitkät jollain täysin tyhjällä uimapaikalla tai nauttii myrskyn uljaasta jyrinästä ja salamaniskuista. Todellisuudessa sitten kököttää samassa paikassa päivä toisensa jälkeen "rentoutumassa", tapaamatta ketään ja tekemättä juuri mitään vapaaehtoisesti. Ei sillä että en nauttisi tästä ultimatelaiskottelusta, mutta pelkään loman tuhlautuvan toisiinsa sulautuvien unipäivien valuttamana massana aivan liian nopeasti. Kesäkuu on jo puolivälissä. Sentään oltiin Lurituksen kanssa Unkarissa 6.-12.6. Tein siis jotain! Oli tosi kiinnostava ja inspiroiva ja kuuma ja hauska ja pikkuisen koti-ikäväinen ja kaunis matka, teen siitä erikseen semmoisen mukavan postauksen.

     Se on naurettavaa kuinka laiskotteluvaihde kääntyy päälle heti loman alkaessa - tänkin postauksen kirjoittamisen aloitin jo viikko sitten. Päiväkirjan kirjoituskin on vähentynyt päivittäisestä rutiinista silloin tällöin monta päivää kerrallaan -pläjäykseen. Tänä kesänä ei oo vielä ehtinyt tapahtua paljoa eikä hirveesti ole suunnitelmiakaan. Juhannukseksi mennään Helmin perheen kanssa niiden mökille, lähetään huomenna, ja heinäkuun alussa olevaan Ruisrockiin ollaan lähdössä amerikkalaisen vaihtariystävän Laurenin kanssa. Muuten kesäpäivät rullaa ohi nukkumisen, prokrastinaation ja psykiatristen tutkimusten värittämänä. En siis vaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä ja sisäinen pessimistini nalkuttaa kesän lopun lähestyvän - tee sitä, tee tätä, tee jotain, tee mitä vaan...

     Hypetän jo pikkuisen Ruisrockia. Sinne on tulossa niin hyviä esiintyjiä: Crystal Castles, Knife Party, Stam1na, J. Karjalainen ja Laurenin hiljattain esittelemä Band of Horses. Vau. Ai niin, ja Macklemore :D Ja luultavasti yövyn/yövytään mun ihanan serkun kämpillä, se on kai joku kommuunin tapainen. Siitä tulee niin rentoa.
     Käytiin myös äidin ja siskojen kans Ruotsissa (risteilyllä) 17.-19.5. ja tehdäkseni tästä postauksesta hitusen kiinnostavamman päätin lisätä muutaman inspiroivan tai hienon (mitä nyt pikku canonilla saa) kuvan.

   

Laura

Sanni (ja äiti --->)

Tre Kronor (kaupungintalo)

Tre Kronorin kultaisessa salissa oli upeita yksityiskohtia

Vielä kultaista salia

Ruotsalaiset. Tään on upea.

     Aika päättää tää postaus ja mennä äkkiä nukkumaan - pitäis jaksaa huomenna herätä aikasin ja valvoa koko juhannusyö. En aio menettää yhtään ylimääräistä hetkeä Helmin ihanassa seurassa nukkumiselle, sen aika on myöhemmin. 

     Onnistunut olo kun sain jotain rustattua blogiin, helpotus. Vaikka tää on kyl aika hutiloitu tilannekatsaus. Perfektionismihirviö nostaa päätään takaraivossani. Inhottavaa. Mutta tää on tarpeeksi hyvä nyt. Unen aika.

I remember the part where I buried my head so deep in my hands all around me was dark?

Over and out.

the trees like torches, blazed with light

Pimeys suutelee turvonneita silmiä ja lahjoittaa toisten unisille katseille tietämättömyyden hunnun.
Maapallo pyörii edelleen, mutta olisimmeko halunneet nähdä sen lopun?
Värjäsin hiukset joulun kunniaksi punaisiksi, joten en pääse taivaaseen?
Haluanko sinne, ansaitsenko pääsylipun paratiisiin, uskonko edes siihen?

Itse oon oudolla tavalla vähän pettynyt että viikko sitten niin kauan odotettu ja ennustettu maailmanloppu (tai yks niistä) ei sitten ilmaantunutkaan. Tai siis, etkö itse olis halunnut nähdä, miten kaikki loppuu? Kuvittelin mielessäni meteoriittisateita, aaltoilevan maankamaran, punaisena hehkuvan taivaan, epämuodostuneita mutantteja juoksemassa pitkin vitivalkoisia lumikinoksia... Niinhän kaikki muutkin ajatteli, eikö? Ai ei... Noh.. What can I say? Olen maailmanloppunörtti...
Joka tapauksessa 21.12.2012 vietettiin loistavassa seurassa, oltiin Kaisan kanssa Helmin uimahallilla öitä ja pidettiin kunnon maailmanloppubileet! ED was involved. Sshh.

Käytiin Kaisan kanssa katsomassa Hobitti: Odottamaton matka 19.12. ja se fanityttöilyn määrä... Onneksi pidättelimme toisiamme heittäytymästä valkokankaalle heijastettuja ihanuuksia vasten. Oikeesti. Kaikki. Ne. Miehet. Richard Armitage, Aidan Turner, Martin Freeman... Ja tietty se vilahdus mitä nähtiin Elijah Woodista. Ovary explosion. Anteeksi mielikuvat. Mutta LOOK AT THIS. Aidan. Turner.

Käytän liikaa pisteitä. Richard. Armitage. *drool*

Mene katsomaan se ja katsotaan sitten kuka ihkuttaa liikaa.
(Btw olin tänään katsomassa se uudestaan ft. Helmi ja äiti :D)

Joululoma on aivan liian lyhyt, enää 6 päivää jäljellä ennen kuin takas kouluun.......hyi. Nyt jo ahdistaa. En halua takasin siihen stressiin. Just kun oon päässyt rentoutumisen makuun. Jo yläasteen alussa selveni että akateeminen elämä ei ole mua vasten. Eli mitä helvettiä teen "vapaaehtoisessa" koulussa? Lainausmerkit siksi, että itse olisin halunnut pitää välivuoden. Mutta muiden mielestä se olis tarkoittanut sitä, etten olis enää ikinä palannut akateemiselle polulle. Ja se on varmaan ihan totta. Mutta silti, motivaatiolukemat on miinuksen puolella. Ei, en varmaan ikinä läpäise ylioppilaskirjotuksia, saati sitten hyvin arvosanoin...

Joulu oli ja meni, oon tyytyväinen saamiini lahjoihin, ja haluan kiittää kaikkia niitä jotka laittoi aikaa ja rahaa mun lahjomiseen. Oli ihanaa kokoontua (äidin puoleisen) suvun kanssa mummolaan, tavata kaikki ne ihmiset joulumieltä puhkuvana joukkona. Kaikki ne hymyt sai mutkin hyvälle tuulelle :) 

Uuttavuotta mennään perheen kanssa viettämään Helmin mökille, tietty sen perheen kanssa. That should be fun. Niin äiti myös täyttää silloin 50 niin juhlitaan sitä, onnea äiti. :)

Eipä muuta, näkyillään.

What was stolen must be returned

☢ver and out.

valkoinen joulukuu

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan järkyttävän nopeasti siitä, kun viimeksi kirjoitin. Ei oo tapahtunut hirveesti mitään kirjoittamisen arvoista. Nytkin lyö tyhjää. Oon kärsinyt koulussa, tavannut kavereita, pelannut PALJON, nukkunut ja lukenut. Käytiin teatteriopin ryhmän kanssa katsomassa yks näytelmä Seinäjoen Kaupunginteatterilla. Sen nimi oli Myötätunto. Se oli vaikuttavin, hämmentävin, kaunein, kamalin ja yks parhaista näytelmistä jotka oon koskaan nähnyt. Näytelmän loputtua, kun istahdin mua hakemaan saapuneen äidin autoon, aloin itkeä. En tiedä miks, ehkä säälin niin paljon päähahmoa Henryä. Pääosan esittäjä oli muuten nainen, ja uskon, että yksikään mies ei olisi voinut olla yhtä hyvä Henry. Se oli niin uskottava.
     Läpäsin muuten Amnesian ja olen erittäin ylpeä itsestäni! Kaiken kaikkiaan se oli musta aivan loistava peli ja tykkäsin siitä että hirviöiltä piti paeta ja piiloutua sen sijaan että olisi taistellut viimeiseen hengenvetoon - siinä oisin ollut vähän heikommalla. :D (Kuva otettu steamin screenshot -toiminnolla.)

     Lisää saavutuksia, suoritiin viime viikolla musiikin perustutkinnon loppuun, eli kävin soittamassa ohjelmiston, asteikkoja ja prima vistaa. Kuulostaa helpolta mutta se tilanne, kaikki ne silmät tuijottamassa sua. Ahdistavaa. Sain kuitenkin 23/25 pisteistä ja arvosanaksi erinomaisen. Jep, ihmettelen itsekin, asteikot meni sen verran naurettavasti. Mutta tyytyväinen olen!

     Koeviikko oli aika kamalaa, niinkuin aina, mutta olin sen verran taitavasti valinnut kurssit, että loma alkoikin mulla jo tiistaina. Oli kyllä tarpeen. On ollut niin stressaava tää jakso ton business studiesin (enkunkielinen aine siis), espanjan ja sit ton tutkinnon takia, plus sitten kaikki muut ei-opiskeluun tms. liittyvät jutut.

     En tiiä kuinka paljon itsestäni haluun täälä kertoa joten sanon vaan että on masentanut aika paljon viime aikoina, ja oon jotenkin tullut turraksi surun tunteelle. En huomaa sitä, koska oon tottunut siihen. En tiiä, ehkä jotain väsymystä, ja loma osui täydelliseen saumaan. Saapa nähdä.

     Haluisin kirjottaa jotain syvällistä ja loistavaa, mind-blowing tekstiä joka räjäyttäisi kaikkien tajunnan mutta huomisen maailmanlopun kunniaksi taidan ottaa rennommin. Katsotaan jos Suomi pelastetaan ja pääsen pohtimaan maailman solmuja ja silmukoita vaikka joulun jälkeen.

     Mul on semmoinen fiilis ettei mun ystävät luota muhun. Jos jonkun salaisuus on vuotanut (tai se olettaa sen vuotaneen) syyttävä sormi kääntyy suoraan muhun. Ei, en ole päiväkirja johon voi raapustaa kauheimmatkin asiansa ja odottaa niiden unohtuvan pois. Mutta en mä ole myöskään mikään hemmetin megafoni. Jos toinen jakaa sun asioita, tiedän, et se on loukkaavaa. Mutta myös se on loukkaavaa, kun sua syytetään tietovuodosta, joka et itse ollut. En tiedä mikä mussa viestii epäluotettavuutta, mutta niin se näyttää hitto vieköön tekevän. Joskus vois vähän ajatella ennen kuin sukeltaa suin päin sotaan ja syytää vihamielisiä sanoja ilman taustatutkintoja. Ja ei, en puhu vaan lähikuukausien tapauksista, puhun koko hemmetin elämästäni. Jos kuulee "kerron myöhemmin" liian usein, tuntee varmasti olonsa huijatuksi, hyljeksityksi, eikä läheskään luottamuksen arvoiseksi. Joten miettikään ennen kuin syytätte. Se sattuu. Peace out.

Thought I had an answer once, but your random ways swept me along

Over and out.

kysymyksiä

Miksi aika kulkee aina kuin pikakelauksella kun sen toivoisi pysähtyvän?

Miksi minusta tuntuu tältä?

Miksi kesäloma ei tuntunut kesälomalta?

Olenko oikeasti juuri aloittanut lukion?

Mikä on elämäni suunta?

Pystynkö tähän?

Pystynkö onnistumaan opinnoissani?

Saanko ystäviä?

Löydänkö elämälleni realistisen päämäärän?

Toteutanko itseäni?

Olenko unelmieni arvoinen?

...Onnistunko?

Päässä pyörii tällä hetkellä noin miljoona kysymystä. Ihmettelen elämää, sen huimaa etenemisvauhtia, sitä, miten kaikki menee ohi niin nopeasti ja sitä, miten siitä ei aina ehdi tai tajua nauttia. Aloitin juuri lukion. Mitä ihmettä? Vastahan kesäloma alkoi ja pääsin ysiltä!

Looking for a key to a door I can't get through

☮ver and ☮ut.✌