valkoinen joulukuu

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan järkyttävän nopeasti siitä, kun viimeksi kirjoitin. Ei oo tapahtunut hirveesti mitään kirjoittamisen arvoista. Nytkin lyö tyhjää. Oon kärsinyt koulussa, tavannut kavereita, pelannut PALJON, nukkunut ja lukenut. Käytiin teatteriopin ryhmän kanssa katsomassa yks näytelmä Seinäjoen Kaupunginteatterilla. Sen nimi oli Myötätunto. Se oli vaikuttavin, hämmentävin, kaunein, kamalin ja yks parhaista näytelmistä jotka oon koskaan nähnyt. Näytelmän loputtua, kun istahdin mua hakemaan saapuneen äidin autoon, aloin itkeä. En tiedä miks, ehkä säälin niin paljon päähahmoa Henryä. Pääosan esittäjä oli muuten nainen, ja uskon, että yksikään mies ei olisi voinut olla yhtä hyvä Henry. Se oli niin uskottava.
     Läpäsin muuten Amnesian ja olen erittäin ylpeä itsestäni! Kaiken kaikkiaan se oli musta aivan loistava peli ja tykkäsin siitä että hirviöiltä piti paeta ja piiloutua sen sijaan että olisi taistellut viimeiseen hengenvetoon - siinä oisin ollut vähän heikommalla. :D (Kuva otettu steamin screenshot -toiminnolla.)

     Lisää saavutuksia, suoritiin viime viikolla musiikin perustutkinnon loppuun, eli kävin soittamassa ohjelmiston, asteikkoja ja prima vistaa. Kuulostaa helpolta mutta se tilanne, kaikki ne silmät tuijottamassa sua. Ahdistavaa. Sain kuitenkin 23/25 pisteistä ja arvosanaksi erinomaisen. Jep, ihmettelen itsekin, asteikot meni sen verran naurettavasti. Mutta tyytyväinen olen!

     Koeviikko oli aika kamalaa, niinkuin aina, mutta olin sen verran taitavasti valinnut kurssit, että loma alkoikin mulla jo tiistaina. Oli kyllä tarpeen. On ollut niin stressaava tää jakso ton business studiesin (enkunkielinen aine siis), espanjan ja sit ton tutkinnon takia, plus sitten kaikki muut ei-opiskeluun tms. liittyvät jutut.

     En tiiä kuinka paljon itsestäni haluun täälä kertoa joten sanon vaan että on masentanut aika paljon viime aikoina, ja oon jotenkin tullut turraksi surun tunteelle. En huomaa sitä, koska oon tottunut siihen. En tiiä, ehkä jotain väsymystä, ja loma osui täydelliseen saumaan. Saapa nähdä.

     Haluisin kirjottaa jotain syvällistä ja loistavaa, mind-blowing tekstiä joka räjäyttäisi kaikkien tajunnan mutta huomisen maailmanlopun kunniaksi taidan ottaa rennommin. Katsotaan jos Suomi pelastetaan ja pääsen pohtimaan maailman solmuja ja silmukoita vaikka joulun jälkeen.

     Mul on semmoinen fiilis ettei mun ystävät luota muhun. Jos jonkun salaisuus on vuotanut (tai se olettaa sen vuotaneen) syyttävä sormi kääntyy suoraan muhun. Ei, en ole päiväkirja johon voi raapustaa kauheimmatkin asiansa ja odottaa niiden unohtuvan pois. Mutta en mä ole myöskään mikään hemmetin megafoni. Jos toinen jakaa sun asioita, tiedän, et se on loukkaavaa. Mutta myös se on loukkaavaa, kun sua syytetään tietovuodosta, joka et itse ollut. En tiedä mikä mussa viestii epäluotettavuutta, mutta niin se näyttää hitto vieköön tekevän. Joskus vois vähän ajatella ennen kuin sukeltaa suin päin sotaan ja syytää vihamielisiä sanoja ilman taustatutkintoja. Ja ei, en puhu vaan lähikuukausien tapauksista, puhun koko hemmetin elämästäni. Jos kuulee "kerron myöhemmin" liian usein, tuntee varmasti olonsa huijatuksi, hyljeksityksi, eikä läheskään luottamuksen arvoiseksi. Joten miettikään ennen kuin syytätte. Se sattuu. Peace out.

Thought I had an answer once, but your random ways swept me along

Over and out.