olen pohtinut sitä, miksi kirjoitusteni sävy on niin apologeettinen, ja tullut siihen tulokseen, etten koe itseäni sillä tavalla kiinostavaksi. nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että tämä on minun pikku paikkani, johon kirjoitan mitä huvittaa, eikä kukaan tule tänne ja lue näitä juttuja tylsistyäkseen. tai siis, on epäuskottavaa, että ihminen jatkaisi lukemista jos olisi tylsyyskuoleman partaalla. vau. reflektointia.
Sanni ja Laura tekevät keittiössä vohveleita ja soittavat Michael Jacksonia.
olen tutkinut, kuinka moni ihminen huomaisi uuden postauksen ilman facebookiin jakamista. kirjoitin kaksi uutta tekstiä edellisen facebook-jaon ja tämän välillä. toinen tavoitti kolme ihmistä, toinen viisi. mielestäni tämä on huvittavaa. en tykkää jakaa omia juttujani facebookiin, siitä tulee niin itserakas olo. silti jaan. varmaan. ainakin välillä. enkä tiedä syytä. tai ehkä siinä on jokin itse luomisen ylpeys. tai jotain.
vaihdoin lakanat. se oli erittäin hyvä päätös.
myönnän. tuo oli tylsää. mutta oletko huomannut, kuinka elämänlaatu graduaalisesti laskee, mitä kauemmin nukut samoissa lakanoissa? ja saa valtavan buustin, kun vaihdat uudet tilalle? (tai sitten tarvitsen elämääni hiukan lisää virikkeitä. en kyllä kykenisi sellaiseen.)
Kahleenkantajan ensiesitykseen on viisitoista päivää. minua kuumottaa, kun pitää laulaa.
teen elämänkatsomustiedon kurssia varten pientä esitystä Susie Salmonin maailmankuvasta. voi että, kuinka ihana kirja tämä onkaan. ja kamala. suosittelen.
välipalaksi lettuja (koska vohvelirautaa ei löytynyt). päivälliseksi itse täytetty patonki.
mikä tätä blogipostausten hurjaa frekvenssiä oikein vaivaa????
ihan kuin olisin inspiroitunut.
se on kai tuo blogin nimen päivittäminen. vieritti kiven sydämeltä tai jotain.
on hurjaa, kuinka paljon pyöränkumien täyttäminen voi parantaa elämänlaatua. kärsittyäni turhaan useamman kuukauden puolityhjistä renkaista (ja luullen tuskan olevan yksinomaan huonon kuntoni tuotos), muistin vihdoin viikonlopun alussa tarpeeni ja rikostoveri-sankari tuli täyttämään ne (viimeksi kun itse yritin, onnistuin purkamaan venttiilin kaikkiin siitä luonnollisesti irrotettavissa oleviin osiin ja traumatisoitumaan).
olen niin cool, että tulin pitkäksi hyppytunniksi kotiin pelaamaan minecraftia ja syömään ruisleipää.
kuuntelen tällä hetkellä everything everythingin harvinaisempia kappaleita. sellaisia, jotka ei päässeet levyille. näitä kuullessaan miettii kyllä, että miksi ihmeessä eivät.
keräilin kotimatkalla lisää kauniita, maahan pudonneita lehtiä.
sain tänään 45€ sakot, koska en ollut laittanut parkkikiekkoa näkyville nuorisotalon pihassa.
eilen peruutin hiljalleen ja hellästi kuolleessa kulmassa olleen auton kylkeen ja jätin pienoisen naarmun.
tänään autokoulun kakkosvaiheen palauteajon jälkeen ajo-opettaja sanoi että minun pitäisi rentoutua, luottaa kanssakuskeihini ja itseeni enemmän sekä lopettaa määrätön varmistelu.
tulkaa kyytiin vaan.
sain myös tehtäväksi puhua ajaessani itsekseni kaikki ajatukseni ääneen.
mutta mun mummo sanoi silti, että olen hyvä kuski.
halusin vain tulla sanomaan sen, että pitkästä aikaa eilen koin inspiraation ja keksin pienen pianosävelmän ja keksin siihen vähän lisää tänään ja oon siitä niin ylpeä että kirjoitin siitä blogiini olen myös parin viime päivän aikana kerännyt kauniin värisiä lehtiä mukaani maasta ja prässännyt niitä ensi kevääksi, koska sain idean ylioppilaskuvaani (jos sellaista nyt sattumalta tultaisiin ottamaan vaikka ensi keväänä) ja viime viikkoina olen ollut extraväsynyt ja energiaton, mutta jos olen illalla jaksanut lähteä metsän pimeyteen hiiviskelemään, se on usein auttanut. teatteriproduktiota varten minulla on opeteltavana enemmän laulujen sanoja kuin vuorosanoja. tarkennus: joululaulujen sanoja. ja pitää oppia myös viemään toista valssatessa. en hirveästi tykkää mun blogin otsikosta ("singing in the dark") vaikka tällä hetkellä se ei voisi osua oikeampaan: pimeässä metsässä on helpompaa harjoitella lauluja, kun uskaltaa päästää jotain ääntäkin. voisin vaihtaa sen silti. en vain tiedä, miksi. olisikohan se sitten tuo sateen ropinaa. tai jotain. i'll figure it out. koira haukkuu aina kun joku liikahtaa 10 kilometrin säteellä. enkä harmi kyllä edes liioittele paljoa.
vaihdoin blogin nimen jo nyt. jee poltan suitsuketta. niistä tulee turvallinen ja maailmasta erillään oleva olo. äiti huomauttaa aina niiden vahvasta tuoksusta, mutta mielestäni se on niiden pointti. huumaava tuoksu. kauniisti kihartuva savu. Intiassa niitä poltetaan montaa kerralla, mitäs mieltä siitä olet! birocraticia suosittelen kaikille rennosta wonkysta pitäville. ja syyslomakin alkoi.
katson ikkunastani pientä talitiaista, joka hyppii pitkin ovenkarmeja ja ulkolamppuja "bändikämppämme" seinän viertä. lainausmerkit siksi, että nykyään kämpässä asuu vuokralainen, mutta vanha nimi on jäänyt. tuolla talitiaisella on luultavasti meneillään suuri koettelemus tai seikkailu, ja täällä minä sitä tarkkailen (ja söpötän) turvassa ikkunani läpi. ylioppilaskokeet ovat syksyn osalta takana (toinen ylioppilaskoekauteni), enkä vieläkään usko että olen elämässäni sellaisessa vaiheessa, jossa tehdään ylioppilaskokeita ja edetään kohti suurta kauheaa tuntematonta, eli sitä, mikä tulee niiden jälkeen. olen lyhytkatseinen siinä mielessä, että yläasteella en ajatellut sitä, mitä tulisi yläasteen jälkeen enkä lukion alussa sitä, että päätyisin joskus siihen pisteeseen, jossa olen vienyt sen lähes loppuun asti. puolustan vapautta koko puhdillani, mutta sen osuessa omalle kohdalle on ihan helvetin peloissaan!
lukiouran alusta asti tapahtunut stressinsietokyvyn monumentaalinen deterioraatio on jättänyt jälkeensä tämän ahdistuksensa myötä prokrastinoivan mytyn epävarmuutta. nyt on onneksi teetä ja syksyn lehtiväriloiston läpi siivilöityvä aamupäivän aurinko.
olen monena iltana valot sammutettuani pohtinut hienoja juttuja, mutta en ole jaksanut enää kirjoittaa (tai edes puhua) niitä ylös. pimeys on liian pyhää minulle, että suostuisin rikkomaan sen puhelimen valolla tai edes suolakidelampulla. useiten toistuvan ajatuksen saan palautettua mieleeni; onhan se sentään asia, jota pohdin lähes joka ilta: miten ihmeessä kärpäset päättävät tulla aina juuri minun huoneeseeni? minulla ei sinänsä ole yhtään mitään kärpäsiä vastaan, mutta ne häiritsevät nukkumistani, kun eivät pysty pysymään paikallaan kovinkaan kauaa. yleensä jos huomaan kärpäsen olevan vieraanani ja heittäytyvän peräänantamattomasti vasten ikkunaani, avaan sille viereisen tuuletusikkunan ja poistan ötökkäsuodattimen. hetken kuluttua se tyypillisesti lentää tyytyväisenä ulos, ja minä saan yöuneni. se on kaikille parhaaksi.
taidan nyt sitten hyväksyä sen että myös postauksien frekvenssin myötä oon sitten sellainen tyyppi joka julkaisee aiemmin ylös kirjoitettuja aatteitaan blogissa. ehkä lopetan siitä erikseen mainitsemisen tämän jälkeen. 11.5. 'En voi sietää sitä, kun joku "päättää" tietävänsä jostain kaiken. On äärimmäisen kirjoittavainen fiilis, mutten saa ajatuksiani kokoon. Ikäväinen olo taas! Harmillista. Tyhjä myös. Millä oloni voisi saada täytettyä? Olen täysin välinpitämättömällä tuulella! Tahtoisin heittää valkokangasta tikoilla. Intrusiiviset ajatukset jylläävät. Sekoanko? Mitäköhän tapahtuisi, jos alkaisin huutaa? Tai itkeä täysin artifisiaalisen tuskan immersoimana? En välitä maailmasta. Välitänpäs. Olisi hienoa olla drifteri. Voisi tehdä mitä vaan eikä se vaikuttaisi negatiivisesti kotijoukkoihin. Olisin villi ja seikkailisin tyhjiö sielussani. Makken ottaisin mukaan.' 12.5. 'Laura on niin kaunis. Ja tosi vanha jo! MUN PIENI LALLERO ON 12 VUOTTA VANHEMPI KUIN 12 VUOTTA SITTEN. Se on mulle aina 3v tai 12v. Todellisuudessa se on nyt 15, ja niin kaunis.' 'Olen jo tehnyt tehtävät, jotka pitäisi nyt tehdä. Matematiikan Mozart! Siispä kirjoitan.' 'Kaikilla loppuu tänään koulu viimeistään klo 14 (ei vaikuta päivääni), koska on jokin opettajakoulutus tms. Petra oli niin iloinen kuullessaan siitä, että halasi mua! tui tui. (sillä olisi muuten ollut kaksi ensimmäistä ja ihan viimeinen tunti.)' 'Maailma on niin täynnä ihmisiä ja minua ahdistaa AB-aula välituntisin.' 13.5. 'Ulkona kaunis sade kutsuu. Voisinpa vastata. Voisinkin, jos en välittäisi "seurauksista". Ärsyttää tämä tussi, se on tänään jotenkin ylitsevuotava.' 18.5. 'eli Makken synttäri, jona se täyttää 20 voi että' 'Jumalaton lehmän- ja kanankakan löyhkä. Oli huvittavaa, kun pyöräili kotiin ja lähes kaikilla vastaantulijoilla oli samanlainen inhoinen nenän nyrpistys ja kaupunkilaisten välillä vallitsi keskinäinen ymmärrys ja hyväksyntä ja ajatus siitä, että "tuo naama on okei, kun itsekin näytän varmaan siltä". Kaunista.' 31.5. 'Oltiin Makken kanssa päiväunilla. Makke: "Aina kun mä saan olla näin sun kanssa oon tosi iloinen siitä että oon mä." HYY'
1.6. 'Maailma on maailman aikaansaannos, ei ihmisen. Se tulisi muistaa.'
2.6. piknik metsäaukiolla! maisema, jossa sielu lepäsi.
30.6. 'Siinä, missä Morgan Freeman on aina Jumala, niin James Cosmo on mulle ikuisesti Joulupukki.'
11.7. 'Olen Jessen entisessä mummolassa, jossa poikaystäväni kulkee ympäriinsä boksereissa ja Jesse kuvaa. Tämä on taide-lyhytelokuva. Makkella on upea nuttura. Voi että.' 12.7. 'Muutama päivä sitten Makke googletti minut (as in Maima) ja sain tietää lapsuuden lempinimen (Maimai) tarkoittavan japaniksi etanaa. Kuvaavaa. (Maima on ilmeisesti myös vihreä mieshahmo Dragonball Z:sta.)' 'Makke on keksinyt pienenä laulun: "Kaksi pientä elefanttia marssi näin kaksi pientä ankkaa alle jäi" "Ei mitään Kokoomustakaan olis olemassa jos ihmiset olis yhtä hyviä ihmisiä kuin elefantit" - Makke "Yhyymmelefantit." - Makke' 22.7. Pieni karhunkierros 'Olemme loppusuoralla. Melkein. Väsyttää kovasti. Hassua kun nyt on sekä tää että päiväkirja.'
Sanni.
Pieni karhunkierros. Loppusuora (melkein).
25.7. (Siidassa) tulen ikuisesti kaipaamaan näitä ketunkorvia (myös korvaläpät). tajusin sen liian myöhään.
25.7. Inarin lähellä.
27.7. Palsasoilla.
4.8. '"Voispa Vaasaan vaan mammia" - Makke' 14.8. '"Elämää on maapallolla, täällä on monenlaisia pörriäisiä" - maantiedon ope' 20.8. '"Tatti-Hermanni [nimi muutettu], tiedätkös sinä tämän vuoriston nimen?" "en tiiä" "Osa tästä vuoristosta on sulla päässä! Alkaa a:lla." "en tiiä" "No nehän ovat appalakit!" - samainen maantiedon ope' 24.8. 'Kirjoitin kalenteriini haikuja otsikolla "Koulu on liikaa"
Koulu on liikaa Aikatauluja Niin paljon ihmisiä Kumiperuna Koulu on liikaa Kotitehtävät Tämäkin tulee muistaa Hauki on kala Koulu on liikaa Sosiaalista Epämukavuutta ja Vierustoverit Koulu on liikaa Elämän kevät Tämä tuntuu kesältä Avaa ikkuna' 28.8. 'Sanni pikkuinen antoi minulle tänään kyydin kouluun! Moottoriajoneuvonsa selässä! Sateisella (=märällä tiellä) säällä! Pelkäsin henkeni edestä, mutta ilmeisen syyttä!'
3.9. kirpparilla. vanat teatterikiikarit ja nutturapää.
'Kristinuskon Jumalan klassinen kuvaustyyli muistuttaa tosi paljon Kreikan mytologian ylijumala Zeusta. (Pitkä valkoinen parta & tukka, toogamainen asuste peittämässä kriittiset kohdat, ukkosen lailla jylisevä ääni, asuinpaikka pilvien yllä! [vrt. Olympus ja Taivas.]) Minua kiehtoo, mikä tekee tämän kaltaisesta hahmosta sopivimman kuvailemaan uskonnon päättäjää/suurta yliolentoa? Jumalallahan ei teknisesti ole edes sukupuolta.'
11.9. 'Minä (WhatsAppissa): torilla on vissiin meneillään joku "Aito Avioliitto" -tapahtuma Minä: vituttaa nyt Makke: fuu Makke: No, kun ei muuta voida niin antaa niiden henkäistä viimeiset pierunhajuiset henkäyksensä Makke: Pianhan toi lytätään Makke: Saattavat keksiä uuden mutta aina sinne lähtee vähemmän ja vähemmän mukaan Makke: Onnellinen juttu on se, että ton kannattajat kuolee kovempaa tahtia ja aikasemmin kuin tasa-arvon.
onpas hän rakas'
17.9. 'Kotimatkalla tuli vastaan hellyyttävä näky: pieni, hintelä paappa, jonka pipossa luki isolla NUTCASE' [tiiän et ne on snickersin promopipoja tai jotain mutta kuvitelkaa nyt] 'menen liian harvoin ulos syyssateella vain kokeakseni sen metsässä'
18.9. '"mut tunnetaan välillä charmikkaana miehenä" - Makke'
19.9. '"Mä vaan haluun että lehmät on onnellisia." - Petra'
22.9. [yöllä.] 'näin ajan kuluksi, koska en saa unta huomisen matematiikan ylioppilaskokeen vuoksi, pohdin, mitä vastaisin, jos minulta kysyttäsiin kuka, tai ketkä ovat sankareitani. minulla on useampi ystävä, jotka jaksavat aina vain pitää päänsä pinnalla joutuessaan uimaan kerroksissa ja kerroksissa lokaa. niin mut mun sankari? niin joo, se on siis ant-man'
23.9. 'Tänään pohdin paljon sitä, olenko kenenkään arvoinen.'
28.9. 'Pankissa tapahtui söpöä: Peni rollattorimummo saapuu odotustilaan. Maahanmuuttajamies nousee tarjotakseen istumapaikkaansa. Mummo sanoo lämpimällä äänellä: "ei hätää, voin seistä, mä olen niin nuori vielä!" Nauravat yhdessä.'
3.10. 'Iskä mulle ja Makkelle: "Te ootte kyllä tavattoman suloinen pari." Oltiin ihan ilo-hämmentyineitä silleen koko loppuilta.'
4.10. 'viime aikoina sisäisen juttubukseni kanssa on ollut aika paljon kommunikaatiokatkoksia.'
mulla on varma usko siihen, että voitan pian Ihmeperheen PS2:lla. Skyrimin kohdalla en olisi niinkään varma. kuuntelen spotifyn web playerilla soittolistaani soundtrackmusiikista, ja adblockin ansiosta ilmaisversio toimii kuin premium! siinä lifehack kaikille ilahduin myös hurjasti kun outlanderin soundtrackin toinen volyymi julkaistiin nyt. olen Bear McCrearyn fani täältä kuuhun ja takaisin. hulluna kylmiä väreitä.
hengitys on niin paljon helpompaa metsässä.
aamupäivä on vaihtumassa jo iltapäiväksi.
pääsin toisen kerran mukaan lukioteatterin produktioon. kaipasin tätä niin kovasti. joudun laulamaan. se kai helpottaa vähän sitä kummaa syyllisyyttä, jota tunnen siitä, että olen toista kertaa mukana mahtavan ilmaisutaidon opettajamme näytelmässä. näin Erlend Øyen heinäkuussa Porijazzeilla Tuulian kanssa. ihana, ihana kilpikonnamainen hemmo.
ilman teatteri-ilmaisun tunteja antamassa sen tarvittavan annoksen teatteria joka pitää minut funktioivana otuksena, nukkuisin varmaan maailmantuskaani pois tälläkin hetkellä. tai spontaanisti räjähtäisin. (esim. uusi hallitus. esim. polittisten mielipiteiden perustaminen henkilökohtaiseen kokemukseen maailmasta uskonnollisella tasolla. esim. USA:n erittäin pinnalla ollut [ja onneksi näin laajasti julkisuuteen noussut] rasismi ja kaikki valkoisten poliisien tappamat mustat siviilit. en ole vihainen, tai ehkä olen, mutta ainakin erittäin pettynyt tähän lajiin. ollaan kaikki homo sapiens sapienseja eikä nyt oikein anneta millekkään muille latinankielisille otuksen nimille ja niiden edustajille oikein hyvää kuvaa itsestämme hei)
jep vieläkin kirjoitan pikkukirjaimilla kaiken koska olen sillä tavalla _________ (täytä tyhjä kohta itse millä haluat) (itse sanoisin tekotaiteellinen mutta kun se tuntuu luonnolliselta [laitoin känykässäkin asetukset silleen ettei oo automaattinen iso alkukirjain joten jos joku saa osakseen isoja alkukirjaimia niin vaivaa on nähty vuoksesi onneksi olkoon] mutta älä tuomitse pls koska en välitä ja sen on muutenkin turhaa)
tein ihan alkuvuodesta teatteridiplomin ja samaan aikaan olin mukana Kaupunginteatterin ja Ylisen päiväkodin kollaboratiivisessa esityksessä (jossa tutustuin Juliukseen joka haluaa pelata mun kanssa minecraftia). voitte varmasti kuvitella millaisia vieroitusoireita olisi teatterin tekemisestä tullut ilman teatteri-ilmaisun kurssien uudelleen käymistä.
28.1.
' "Mä join lasillisen piimää mut musta
se on aika hauska tarina"
- Makke '
10.2.
'Istun peilisalissa karanteenissa odottamassa
englannin YO-kuuntelua.
Tämä on rasittavinta ikinä.
Kynä meinaa kuivua,
ahdistaa,
Lajosin luokasta kuuluu musiikkia
ja tämä SAATANALLINEN
KAKOFONINEN PUHEENSORINA.
En pidä suurimmasta osasta täällä olijoista.
Sentään valvojana on Jauhiainen.
Mulla on tyhmä asu.
Kaikki paksut mustat sukkikset
on rikki. Nää on ohuet.
Yhy'
olin stresseissä okei
7.4. mainittakoon että olimme Kataloniassa!
' Onpas ison t-paidan sisällä turvallista.
Pidän katalonialaisista junista. Jokainen on erilainen.
Minulla on ikäväinen olo. Ikävöin jotain. En jumalaa. '
La Sagrada Família
Montserrat
12.4. oli maimakken vuosipäivä eli siis toisin sanottuna voisi sanoa eri sanoin että siis vuosi symbioottista rikostoveruutta on tullut täyteen enkä nyt rehvastele se on vaan tärkeä asia mulle okei. eli jee!
4.5. kirjoitin jotain syvästi diippiä englanninkielistä tekstiä verraten elämää Heinzin dilemmaan ja sitten tajusin että kuulostan tai siis näytän tai miten sen nyt kirjoituksesta voi sanoa mutta niin siis ____ tyhmältä joten:
' Proosallisuus ei näyttäisi olevan minulla verissä. Aitojen ajatusten ylös kirjoittaminen saa ne näyttämään ja/tai tuntumaan jollain tavalla teeskentelyltä. "Tämä on aitoa, pala totuutta, vaikkei siltä vaikuttaisikaan." '
[näköjään pienet alkukirjaimet on juttu vaan kun kirjoitan sähköisesti. käsin kirjoittaessa haluan nähdä enemmän vaivaa käsialan ja kirjoitusasun eteen ja päädynkin olemaan hitsin tyylikäs.]
' Mieli rikki = vapaa ihminen? '
' Ruma maailma saa optimistinkin väsymään. Pääni saattaa olla täynnä rikkokirejä! '
[en sit viitannut itseeni optimistilla]
' Tajusin juuri, ettei inhorealistisimmissakaan tilanteissa
tulisi antaa fantasian harhailla turhan kauas
oman mielen sisäisestä maailmankuvasta.
Sen ei saa karata! Ei, vaikka
olisitkin jästi tai surkki. '
vau Vau VAU
6.5. olin Mammalla (iskän äidillä) viettämässä hyppytuntia ja oli aivan ihanaa. koittakaa joskus jutella itseänne vanhempien ihmisten kanssa nykypäivästä ja tällä hetkellä vallitsevista nettitrendeistä. päädyttiin nauramaan yhdessä selfien konseptille ja puhumaan vanhoista hyvistä ajoista ennen puhelimia, joilla voi tehdä ihan mitä vaan kaiken aikaa.
mukavaa että hengenheimolaisia ja niiden etsintää ei tarvitse rajoittaa omaan sukupolveen. Mamma sanoi mua ihanaksikin.
7.5.
' Hassua kun haukotuttaa. (< En mä oo noin iloinen) Maha kurnii. Nukuin tosi pitkään. '
' Hassua jos haukottelee ja ei sais. Naamat vääntyy silloin ihan parhaasti. Jos pitää suun kiinni siis. '
tuona päivänä asiat ilmeisesti olivat hassuja by default.
opin samana päivänä kuusivuotiaalta Juliukselta miten tehdään kummituksia ja että paperin lempinimi on pappa. sain lahjaksi kuolleen kummituksen ja kipeän kummituksen. kummallista miten kummitus voi kuolla vaikka omistaa pureman avulla mieltä kontrolloivat myrkkyhampaat. (vierailtiin muiden päiväkotiprojektissa mukana olleiden lukiolaisten kanssa päiväkodilla siis.)
eilen (eli 8.5.) autoin pikku Kaisaani muuttamaan ihan omilleen!
oi ihanaa sanni toi mulle syötävää oma-aloitteisesti!!! tätä on elämä
toivoisin voivani ymmärtää kaikkien ihmisten poliittiset näkemykset ja hyväksyä ne ja elää niiden kanssa harmoniassa mutta en tämänhetkisessä heikkoudessani kykene muuta kuin hyväsymään jotkin puolueet (krhm. kokoomus) melko epämiellyttäviksi totuuksiksi joita ei voi muuttaa. koitan olla poliittisesti ihan semi-sitoutumaton mutta arvot menee niin ristiin muutaman oikeistopuolueen kanssa. en tykkää. on vaikeaa olla esittämättä kysymystä "miksi hyväksyä jokin mikä ei hyväksyisi sinua" ja elämättä sitten siinä mentaliteetissa onnellinen vasemmalle kallistuva elämäni loppuun mutta hei. kai jotkut tyypit voi olla ihan okei joillain tavoilla oikeistolaisuudestaan huolimatta. hyväksyn sut vaikka arvosi ja niiden syyt/perustelut (joskus kyllä kaipaisin parempia sellaisia) ovat mulle mysteeri. ei ketään tässä nyt pidä metsästämään lähteä.
nyt mietin että onkohan virhe julkaista jotain tällaista yhteiskunnallista. kun en tykkää keskustella politiikasta tyyppien kanssa. politiikka-aficionadot, älkää lähestykö minua pliis. sukellan mielelläni takaisin teatteripeitteen alle.
syön jotain niin hyvää just nyt siis voi että
mietin että mitäköhän mä tällä blogilla nyt oikein meinaan kun nää viimeisimmät kirjoitukset on olleet vaan sekavaa höpinää. ehkä tää sitten on sekavahöpinäblogi tai jotain
mutta en keksi tältä erää enää oikein muuta sekavaa josta höpistä
niinpä
päätän tämän vanhaan tuttuun tapaani musiikkiin
on pakko laittaa tähän Everyhting Everythingin uusin biisi kun oon niin innoissani tästä ja niiden puolesta!
jep heihei
ps.
tajusin etten ollut koko vuonna kirjoittanut vielä ainuttakaan juttua. hups. heh. höh.
