tämän päivän ajan minulla on ollut epämääräinen blogin päivittämiseen suuntautuva halu vailla sen kummempaa tiettyä aihetta. niinpä käytän lähdetekstinä näitä öisiä horinoitani, ja kiitän yläkerran jätkää siitä, ettei niitä lukeva voi niitä kuulla.
20161219_001
"koita muotoilla tää joskus paremmin...
oon oppinut itsestäni sen, että tuntemaani kunnioitusta tai kiintymystä toista kohtaan ei voi mitata sillä, kuinka paljon osaan puhua/puhun kys. ihmiselle tai kuinka usein me nähdään. sen sijaan se on semmoinen yhteenkuuluvuuden fiilis, samanhenkisyys, tai jokin positiivinen yhteys, samankaltaisuus joka vaan löytyy/ilmaantuu. esimerkkinä voisi olla Kira, oon ihan hiton kiintynyt siihen, vaikken osaa puhua sille melkein mitään livenä.
oon nyt tosi epätyytyväinen tähän mun selitykseen, mulla oli tää paljon parempana lauseena päivällä päässä mut äh RAPINAARAPINAA köh"*
on totta, että sosiaalinen ahdistukseni sekä kyvyttömyyteni on osittain auttanut minua ajamaan itseni edellä kuvailtuun mindsettiin. tämä taas vähentää aloitteellisuuttani, sillä pelkään toisten ihmisten kaipaavan erityyppistä tai enemmän keskustelua ja sosiaalista läsnäoloa kuin minä, tai kuin voin loppuun palamatta tarjota. tämä taas johtaa siihen, että kiehtovan tai kiinnostukseni/arvostukseni herättävän ihmisen lähestyminen tutustumismielessä on minulle entistä haastavampaa, tosin tähän voi vaikuttaa myös hylätyksi tulemisen absoluuttinen välttämistarpeeni sekä keskustelutaitojeni yleinen puute.
kaikesta edellä mainitusta hankaloinnista huolimatta pidän sanattoman yhteyden ja kiintymyksen ajatuksesta, ja tulen harjoittamaan kyseistä elämänkatsomusta tästedenkin. ei sillä, että mielen muuttaminen olisi tietoinen päätös.
*horinaa on muotoiltu lievästi paremmaksi
20161219_002
"RAPINAA AF mä oon myös huomannut, että - toisin kuin monet muut ihmiset - mä en yleensä koe puhumista tai kommunikointia toisten ihmisten kanssa yltiöpäisen tarpeelliseksi jos vaan pystyn kokemaan oloni tarpeeksi mukavaksi niiden läsnäolossa. se on sellainen tiedostaminen, toisen tiedostaminen ja huomiointi, mut mä en koe sitä tarvetta välttämättä ryhtyä/osallistua tai silleen... YMHHH no, niinku sosialisoida niiden kanssa koko ajan, olla suorassa yhteydessä siihen toiseen muuten kuin silleen kunnioituksella ja tiedostamisella... tosi asosiaalista"
se, mitä tässä tarkoitan on siis se, että esim. jotain toista ihmistä tapaamassa stressaan usein (ehkä turhaan) varsinkin etukäteen sitä, että mitä me tehdään ja jos ei tehdä niin mistä me oikein keskustellaan, kun itse mulle riittäisi sellainen yhdessäolo jossa on rentoutunut toisen seurassa ja saa puhua jos siltä tuntuu, mutta ei ole pakko. silloin kiintymys ja yhdessäolo toisen kanssa ei myöskään tunnu niin pakotetulta. hengaillaan vaan. taustamusiikki usein auttaa.
20161219_003
"äänitteelle puhuminen on tavallaan terapeuttista, mutta tässäkin mulla on välillä vaikeuksia löytää oikeita sanoja. voispa ajatuksensa jotenkin vaan valuttaa täydellisessä, orgaanisessa, raa'assa muodossaan johonkin tiedostomuotoon tai paperille tai YMH minne tahansa. mutta MHEHEH mä en ole printteri. ikävä kyllä mun pitää luoda, mun pitää tulkita. huokaus mun pitää.. selittää."
kaikki tietää, että jutut näyttää ja kuulostaa paremmalta pään sisällä. jokainen ajatusta konkreettisempi ilmentymä siitä on epätäydellinen.
20161219_004
"mietin usein, että pitäisi kyllä taas ryhtyä kirjoittamaan päiväkirjaa. en tiedä, onko se yksi suurimmista syistä vai vaan mun kehittelemä tekosyy, mutta en vaan halua kantaa sitä mukanani, kun se on niin RUMA :D::D:DD se on pinkki. pinkki-violetti ja siinä on jotain... tyhmiä kuvioita. en mä nyt dissaa sitä enempää, koska joku voisi hyvinkin tykätä siitä, mut se vaan kutkuttaa mun esteettistä silmää kuin joku tosi ilkee roska. mut.. voi peppu. kuinka pinnallinen voi homo sapiens mōbilior ollakkaan."
20161225_001
"toisesta ihmisestä huomaa sen hetken, jona hän tajuaa toisten olevan yhtä moniulotteisia ja inhimillisiä, kuin itse on. toinenkin on hengittävä, elävä, ajatteleva olio, eikä pelkästään se yksi ominaisuus/asia/stereotyyppi, jonka ajattelit hänen olevan. sen myös huomaa ihmisestä, kun hän tajuaa, että toinen ihminen voi omata sellaisiakin piirteitä, joista se ei tule tykkäämään tai joiden se ei toivoisi olevan osa toista."
selitin sen tosi huonosti, mutta siis joo. on ihan luonnollista vahingossa tuudittautua siihen ajatusmaailmaan, että toiset ihmiset, kuinka tärkeitä olivatkaan, ovat vain npc:itä tai sivuhahmoja. taisi kyseisen ilmiön nimikin olla "the protagonist effect" tms. onkin mielenkiintoista seurata omaa tai toisen (luultavasti kolmattatuhannetta, iästä riippuen) heräämistä siihen todellisuuteen, että kaikilla meillä on kutakuinkin sama määrä funktioita, oma arvomaailma, omat emootiot ja oma elämä jonka päähenkilönä sitä kokee. se on jännää. se on vapauttavaa vaikkakin monimutkaistaa asioita.
20161227_001
"olen tullut siihen tulokseen, että mun pitäisi halata ihmisiä useammin. halaaminen on niin jollain tapaa helppo tapa osoittaa tukensa - varsinkin silloin, jos ei vain osaa tehdä mitään muuta, niinkuin mä en yleensä osaakkaan. joku sellainen pieni fyysinen lempeyden osoitus - vaikka just halaus, silitys tai taputus - olisi hyvä ottaa tavaksi, koska yllättävän usein ihmisillä (puhumattakaan mun ihanista, herkistä, rakkaista ihmisistä) on paha olla.
varsinkin silloin, jos en tiedä, mistä on kyse, olis vaan niin hyvä antaa sellainen kunnon lämmin "tuen sinua" -halaus. ja mä tiedän, että osalle ihmisistä se olis enemmän ärsyttävää, kuin lohdullista. osalle se olis enemmän ahdistavaa, ja sen takia olisikin ehkä mahdollista.. ehdottaa että "saisiko sua halata" tmv, mutta sitten taas sen halauksen spontaaniuden ja luontevuuden ja kauneuden pilaisi se, jos sen kiusallisesti julistaisi tai ilmoittaisi etukäteen.
ja se on se suuri dilemma, koska mä oon viime aikoina entisestään huonontunut mahdollisesti toimintaa vaativien tilanteiden lukemisessa tai ymmärtämisessä tai tyyppien fiilisten näkemisessä, koska.. jos nyt rehellisiä ollaan niin mä on pitkälti vaan.. no, ihan pihalla asioista :D:DD saatan vaikuttaa fiksulta, mutta mä oon oikeesti pitkälti vaan ulalla :DD ja se on tosi masentavaa mullekin. mutta niin, pitäis vaan halata ihmisiä useammin, vaikka en oikein osaakaan tehdä aloitetta sellaiseen, niin pieni ja voimakas ele kuin se onkin."
lisäisin tähän vielä sen, että omilla teoillani epämukavuuden tai ahdistuksen tuottaminen toiselle ihmiselle on viimeinen asia, jonka ikinä haluisin kokea. sen takia en yleensä mitään teekkään, etten vaan ylitä mitään rajoja. en oo sellainen ihminen, josta huokuisi sellaista ihanaa rentoutunutta, itsevarmaa välittämistä, enemmänkin epävarmaa, kömpelöä ja ujoa tarvetta parantaa toisen oloa luomatta tilannetta, jossa voisin itse tulla torjutuksi tai hylätyksi.
20161227_003
"tuntuu tosi kummalliselta, että pian mun äiti ja siskot on yht'äkkiä takaisin Suomessa ja taas osa Seinäjokea. oon tottunut siihen, että koko Tampereella-asumisajan Seinäjoki ei ole ollut se paikka, jossa mun äiti ja pikkusiskot on. en tiedä vaatiiko se totuttelemista vai vaatiiko se yhtään mitään, mutta se tuntuu hassulta, että yht'äkkiä Seinäjoki on sellainen paikka, jossa ne on, ja että silloin kun oon Tampereella, niin Seinäjoki on se paikka, jossa on suurin osa mun lähisukulaisista.
on jännää nähdä, kuinka (ja kuinka paljon) elämisen dynamiikka muuttuu sekä Seinäjoen-visiittien että Tampereella vierailijoiden osalta. tuleeko pikkusiskot oikeesti joka viikonloppu Tampereelle ja käy.. shoppailemassa päivät tai tekee jotain mitä ikinä teinit tekeekään... mä en tiedä, mä en ollut ikinä teini, mä vaan ostin karkkia ja menin huoneeseeni syömään niitä... (okei kuulostaa tosi surulliselta ::DD)
mutta niin, jännää, tähän asti on ollut niin selkeää, että silloin, kun tulen Seinäjoelle, menen itsälle yöksi, mutta nyt voi olla (tulee olemaan), että myös äiti haluaa mun menevän sinne ja tulee muuten enemmän ihmisiä, joita tulee tavata Seinäjoki-visiiteillä. asiat muuttuu, mä oon niin huono muutoksessa, vaikka se vois olla positiivinenkin juttu. siis.. voi ettääää"
on kivaa saada perhe kotiin, don't get me wrong!
20161227_004
"siis joskus se on ihan oikeesti terapeut- mä tiedän, mä oon jo äänittänyt tämmöisen hempeilyn, mut.. silti. joskus on tosi terapeuttista hölöttää, mitä sattuu jollekkin fakin kännykän äänityslaitteelle. tiedän, et se kuulostaa aika kummalliselta, se kuulostaa munkin mielestä kummalliselta, se ON kummallista...
tai sit ei, koska mä en puhu vapautuneesti lähes kenellekkään. niin, ehkä se on sitten siistiä äänittää omaa puhetta ja siinä tavallaan puhua itselleen, mutta samalla puhua sen äänityksen kautta kenelle tahansa, joka sen äänityksen joskus sattuisi kuulemaan.
siis tää on nyt tosi meta, koska mä äänitän puhetta, jos- tai siis mä äänitän sitä, kun mä puhun äänittämisestä... mä äänitän sitä, kun mä puhun puheen äänittämisestä. YHNN... mä äänitän puhettani äänittämisestä. noni. joo. tätä on varmaan tosi ärsyttävä kuunnella myöhemmin* mutta.. ei voi mitään. täällä tää nyt on.
tällaisia pikku.. menneisyyden helmiä sitten jollekkin tulevaisuuden alienille, joka haluaa tietää, kuinka luuseri tämä ihminen eläinlajina sitten onkaan. no, olen malliesimerkki sieltä luusereimmasta päästä:DD joo..."
*author's note: niin on.
(tässä välissä vihdytin kuuntelijaa sanomalla hauskoja asioita ja pohtimalla sitten ääninäyttelijän uraa.)
20161227_007
"nyt tää kaikki hemmetin äänitteleminen on saanut mut sellaiseen hereilläolon tilaan jossa mun pitäis vaan viihdyttää jotakuta nyt heti. mut.. sit taas täs on kaikki nää sosiaalisen ahdistuksen ja jännittämisen ja kaikkien näiden muiden romantisoitujen kökkötuntemusten meiningit ja yleisesti ottaen.. on monia faktoreita, jotka estävät tämän asian. yksi niistä saattaa olla se, että kello on puoli kolme yöllä ja- mitä hittoa kello on puoli kolme yöllä?? MIH--- miks mä aina valvon?? yhyhyy okei. nyt mä haukotus haukottelen tarkoituksella ja sit mä nukahdan jjjaaaaaa... yksi noista oli valhe. katsotaan myöhemmin uudelleen. kiitos kuuntelemisesta <3<3<3 rakkaudella mmaima"
20161227_008
"vielä muutama asia.
yksi on se, että herranjulma, mä en tiedä, mistä kulmasta mun pitäisi tähän mikrofoniin puhua, ettei kuulostais siltä kuin täällä olis koko ajan joku trombi taustalla kun mä höngin silleen INTENSIIVISTÄ PUHINAA uskokaa pois, se on vain mun hengittämistä..
okei mitä nyt tää on jo monikossa "uskokaa pois kaikki te kansat jotka tulette kuuntelemaan tämän"..
ja toinen juttu on se, että koska mä oon nyt sellaisessa oudossa tilassa, niin musta tuntuu siltä, että mä haluaisin ihmisten kuulevan nää ja ajattelen silleen "oih, mä olen niin hauska, toivottavasti tämä leviää mailmalle viraalitrendinä ja minusta tulee hauska, suosittu -öö- viihdyttäjä-henkilö.."
ja, mä tiedän, mä luultavasti facepalmaan aivoni Kuuhun (joka muuten ei ole planeetta, vaan luonnollinen satelliitti), niin.. luultavasti facepalmaan aivoni Kuuhun* sitten, kun tämän seuraavan kerran kuuntelen, mutta just nyt on semmoinen olo, et "voi vitsit, toivottavasti joku löytää tän, tää on tällainen kultakaivos tää mun hauskuus, mä oon hiomaton timantti, mä oon silkkii sun sylissäsi.." okei siis YNH mä oon niin ärsyttävä tyyppi..
okei yks juttu, joka on varmasti mielenkiintoinen, vaikka se ei ole, on se, kuinka mun reaktiot on niin aitoja, esimerkiksi kun mä katsoin kelloa kesken äänittämisen ja tajusin että se on NOIN HITON PALJON ja ajatus vaan hyppäs siihen ja sit se vaan ajatteli??? sitä ja silleen niin, että mä kovaa poukkoilen asiasta toiseen ja sen takia mä varmaan oon niin huono keskustelukumppani siinäkin mielessä, että ollessani selittämässä yhtä asiaa joko vahingossa tai sitten tahallani (koska mä en oikeestaan osaa selittää alkuperäistä asiaa loppuun) mä yht'äkkiä onnistun vaihtamaan puheenaihetta edes vähän eri juttuun, ja on varmaan tosi ärsyttävää kuunnella mun poukkoilevaa horinaa. "poukkoilevaa horinaa" voi olla mun blogin uusi nimi. kiitos ja moi. mit... muah."
*author's note: jep. siellä ovat. kaukoputkella näkyvät. antavat kivasti väriä pinnalle.
20161227_009
"tästä kyllä huomaa sen.. laskeutumisen hulluut- mitenköhän tän suomentais oikein? "descent into madness" hmm.. no tässä huomaa mun deskentin madnessiin.. niinkun.. tämän yön aikana.. voi hitto mä en nuku ikinä yhhyhyyy
mut joo, piti vaan pistää se merkille koska se on tosi originellia ja hauskaa sanoa noin. ehh... komedia. komediakultaa. mä oon seuraava monark- sitten kun kome..dialismi on se vallitseva.. ähh.. mitä hittoa... no, joka tapauksessa, musta tulee komedia-monarkki.
jooo.. se oli se tältä päivää, kiitos, thanks for tuning in, i'm going to go jump into a pool of sharks now. bai bai!"
siinä kaikki karsinnan läpi päässeet tältä erää. kuten näet, sisällön diippiys ja sävy vaihtelee vahvasti päivästä ja nukkumaanmennessä vallitsevasta fiiliksestä riippuen (+väsymysasteesta). en ees tiedä miksi kirjoitin tän. eh. ehkä tämä tarjoaa jonkinlaista sisäpiirin katsausta köyhään sielunelämääni. näin kai käy kun istuu alas ja pelkän halun varassa päättää luoda.
kyllä tästä huomaa, että jatkopohdintakin on suoritettu alkuyöstä. en mä päivisin välitä asioista näin paljoa.
tämä ja englanninkielinen versionsa ovat soineet päässäni paljon viime aikoina. oon muutenkin viehtynyt kovin 40- ja 50-luvun musiikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti