tiedättekö sen tunteen, kun on ulkomaanmatkalla, ja aika tuntuu kuluvan vain siellä, missä itse olet? kuin kotona kaikki olisi jäätyneenä paikalleen lentokoneen erotessa maan pinnasta aina samalle kentälle palaamiseen asti.
zimbabwelainen auringonnousu. bussia odottamassa ennen kuutta.
kuvitelkaa se tunne, kun on viettänyt neljä viikkoa Zimbabwessa täysin irrallaan suomalaisesta arjestaan, ja aina välillä saa sen absurdin tajuamisen, että kolmen viikon päästä, kun palaan Suomeen, en palaakaan heinäkuun alkuun, vaan elokuun keskivaiheille. ja entistäkin absurdimpaa on se, kuinka silloin tuntuu mitä luultavimmin siltä, kuin siivu elämästäni olisi kadonnut jonnekkin - kuin joku olisi leikannut elämäni filmirullasta puolitoista kuukautta ja liimannut elokuun puolivälin kesäkuun lopun perään. kuin heräisi käsittämättömän hämmennyksen vallassa vietettyään viimeisen puolitoistakuukautisen koomassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
sambialaisessa kylässä. he poseerasivat omasta tahdostaan.
Victoria Falls (= paikalliselta nimeltään Mosi-oa-Tunya = "The smoke that thunders")
Botswanassa safarilla. salametsästäjille on kuolemantuomio.
katamaraaniajelulla Namibian Walvis Bayssa.
keskellä Namibin aavikkoa.
supersiistit mönkijäkuskit lähdössä dyyneille.
palaan astuakseni uuteen jännittävään ajanjaksoon - takaisin asioiden tapahtumisvyyhtiin. saavun Suomeen 19.8. vain lähteäkseni 23.8. Kyprokselle tapaamaan Turkin-mummoani ja bioisääni hieman alle viikoksi.
tämän jälkeen seuraa jännintä ikinä: muutan Makken kanssa kaksioon Tampereelle, koska Makke pääsi yliopistoon opiskelemaan psykologiaa!
siellä seuraa kerrostaloasunnon kodintamisen lisäksi täysin uusi asuinympäristö, työnhaku ja ylipäätään omillaan asumiseen sopeutuminen.
the original Sea Lion.
äitipäiti
profiili-kuva. heh.
kaikkea tätä tietysti hankaloittaa se, että olen tällä hetkellä eri maanosassa kuin e.m. kämppä, eli en voi toistaiseksi oikein tehdä mitään paikan hyväksi.
suurin osa Kyproksen-matkasta oli tätä. en valita.
bioisä vuoristoluostarissa.
1.10.2016
asiat ovat nyt tapahtuneet. tämä kämppä, ja itse asiassa koko ympäristö on niin rauhallinen, että se tuntuu olevan ihan irrallaan Tampereen suurkaupungista - vaikka keskustaan pääsee lähestulkoon talon ulko-oven edestä lähtevällä bussilla alle kymmenessä minuutissa. talon vieressä on metsä pururatoineen ja parinsadan metrin päässä järven ranta.
sielu eli.
tämä asunto on myös iso, ja vietän paljon aikaa yksin. olohuoneessa on ihana fiilistellä pimeyttä, ja keittiön ikkunasta, joka on itsessäänkin idyllinen, avautuu nyt kaunis syksynäkymä - pihlajapuita punaisine marjoineen ja oransseine lehtineen. postikorttikokoelmani pääsee vihdoin oikeuksiinsa ympäri asunnon muuten kovin tyhjiä seiniä.
idylli.
pidän syksystä. pidän siitä, kuinka lähes jokainen päivä on edes vähän sateinen ja kuinka päivät ovat jälleen lähteneet pimenemään ja lyhenemään. pimeys on niin lohdullista ja rentouttavaa.
ei muuta sanottavaa. arkeni on pitkälti melko tapahtumaköyhää. paitsi kun viime viikolla suoritin hygieniapassin. the suspense!
<3
VastaaPoista