sukupuolineutraaliuden tukijoiden salainen agenda

http://www.hs.fi/mielipide/a1458016336543


eräs facebook-kaverini jakoi tämän kirjoituksen muutama päivä sitten seinällään ja vähättelisin, jos sanoisin, että sai luettuani hieman pudistelemaan päätäni.

aivan ensimmäisenä muistuttaisin siitä, kun sukupuolineutraalia avioliittolakia ajettiin eduskunnan käsiteltäväksi. tätä vastustavat ihmiset vetosivat Raamatun teksteihin (mikä on okei, jos aikoo samalla intensiteetillä seurata kaikkea muutakin kolmannessa Mooseksen kirjassa kirjoitettua [kuten "älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta"] ja itse asiassa kaikkia niin Vanhasta kuin Uudestakin Testamentista tulkittavissa olevia elämänohjeita) ja kaikkein välkyimmät kailottivat ignoranssissaan ja pelossaan siitä, kuinka "kohta saa mennä naimisiin jo eläinten kanssa ja sitten perustetaan haaremeita" ja mitä muuta.

mielestäni nyt ollaan samanlaisen asioista selvillä olemattomuuden verhon ympäröiminä, kun oletetaan, että jos yhteiskunta tästä sukupuolineutralisoituu, niin "kohta ei saa enää olla mies eikä nainen vaan pitää olla joku mienen" ja kaikki menee siis yleisesti ihan puihin.

noniin.

vituttaa, kun sukupuolineutraaliudesta yritetään maalailla samanlaisia kauhukuvia kuin aikoinaan siitä kauheasta homoagendasta - niin kuin ihmisen olisi pian hävettävää identifioitua
a) jommaksi kummaksi ääripääksi perinteisestä sukupuolibinääristä
b) siihen sukupuoleen, johon tämän synnynnäiset biologiset ominaisuudet viittaavat, luoja paratkoon. (= cis)

jos julkisen wc:n ovessa oleva sukupuolisidonnainen merkki määrittää suuren osan naiseuttasi tai miehuuttasi, on kyse jostain synkemmästä kuin väkisin sukupuolettomaan muottiin sullovasta yhteiskunnasta, jota sukupuolineutraalius ilmeisesti tarkoittaisi. kyse ei ole siitä, etkö saisi jatkossa hakeutua siihen ihanan mustavalkoiseen maailmankuvaasi sopivien Naisten ja Miesten seuraan tai kutsua itseäsi enää Naiseksi isolla n-kirjaimella. minun puolestani saat hankkia kolmimetrisen led-valaistun n-kirjaimen korostamaan sitä, kuinka nainen oletkaan, jos se on identiteettisi kannalta tärkeää.

kyse olisi nyt siitä, ettei kaikkien olisi pakko. ettei olisi pakko enää olla tietyn näköisenä tietynlainen tai kärsiä pakkosterilisaatiosta tai diskriminoinnista voidakseen olla sellainen, millaiseksi itsensä kokee. ei olisi pakko leikkiä niillä saatanan barbeilla ja pukeutua prinsessamekkoon, jos on syntynyt naispuoliseen vartaloon (MUTTA SAA jos itse haluaa). ei olisi pakko tapella ja padota kaikkia tunteitaan sisälleen ja juoda jaloviinaa raakana vain saadakseen hyväksyntää niiltä, joiden mielestä miesvartalo edellyttää sellaista (MUTTA SAA jos oikeesti kuulostaa miellyttävältä...). KUKAAN ei ole viemässä toisen naiseutta tai miehuutta pois. KUKAAN sukupuolineutraalia tasa-arvoa kannattava ei ole muuttamassa kaikkia maailman ihmisiä androgyyniksi mössöksi vasten niiden tahtoa. "perinteisiin arvoihin" tai sukupuolirooleihin turvautuvat ja uskovat saavat niin vapaasti omassa elämänpiirissään tehdä, ja heitä ei tulla siitä syyttämään tai pilkkaamaan. kaikki, mitä tasa-arvoisempi meno toisi, olisi se, että hyväksyttäisiin kokonaisvaltaisesti myös se, etteivät kaikki sovellu sukupuolibinääriin.

"älä oleta" on kuitenkin mielestäni kaikessa ymmärrettävyydessään hieman liikaa vaadittu ihmiseltä. ihminen on selvinnyt maailmassa näin pitkälle vain kriittisyydellä ja olettamuksilla, siis se tulee meiltä luonnostaan. nyky-yhteiskunta on vielä niin sukupuolisidonnainen, että ihminen hämmentyy, jos ei voi luokitella toista päänsä sisällä vallitseviin ajatusmalleihin. olettaminen on okei, mutta toisen korjatessa, tulisi ihmisen kokemus itsestään hyväksyä mukisematta, vaikka se olisi ristiriidassa näkemystesi kanssa. eräs henkilö kertoi uskonnontunnilla minulle halutessani muistaa diskriminaation uhreja transsukupuolisten muistopäivänä (Transgender Day Of Rememberance), ettei hän hyväksy transsukupuolisuutta, koska hän ei usko siihen. tämä on mielestäni objektiivisestikin paska veto (siinä hetkessä kiehuin). omat näkemyksensä saa pitää, jos niillä ei satuta muita.

on pelottavaa ajatella, että persunuorten mukainen tyttö_poika -ajatusmalli olisi iskostunut ihmisten mieliin liian syvälle. koko juttu on mitä pahinta invalidointia ja maailman mustavalkoistamista. en mene koko sotkuun sen tarkemmin, mutta olen tyytyväinen siitä, että ilmiö jäi yhtä pieneksi kuin se rako, jonka läpi kampanjan puoltajat tihrustavat nykymaailman menoa. 

meneekö tasavertaisuus siis liian pitkälle?
ei. se yksinkertaisesti tulee vastaan sukupuolivähemmistöjä, eikä inkluusio ole pois yhdeltäkään tätä maailmaa asuttavalta Naiselta tai Mieheltä.

p.s. tänään olin viimeistä kertaa lukiolla. ikinä.
p.p.s. koskien tyttö_poika -juttua: http://areena.yle.fi/1-3315184 tämä kestää kolme minuuttia ja on tosi hyvä. http://areena.yle.fi/1-3339401 tämä kestää viisi. teksti myös luettavissa alla.

tuntemuksia

hyvää
- musiikki, jonka on uskallettu antaa olla hidasta ilman, että se on kappaleen pointti
- se, että pankkitunnuksien ja -kortin hankkimisen myötä rahan kulutukseni ei lähtenyt holtittomaan kasvuun.
- huusin "aamuja nolla" ja tarkoitin sitä. ihan uskomatonta. olen suorittanut jotain alusta lähes loppuun asti. uskonnon ylioppilaskirjoitukset on ainoa asia, joka voi enää lykätä totaalista vapautumistani lukion oppimäärästä.
- David Suchetin Hercule Poirot. ehdottomasti haluaisin tulla hänen suunnastaan lempeästi ylenkatsotuksi.
- Death parade. ihan loistava. ja sen op. upea biisi.
- sain synttärilahjaksi auton. kuva alla.

kiitos Laura.

turhautuminen, ärsyyntyminen
- ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen vihalla.
- hienojen sanojen väärin käyttäminen. toivottavasti en itse ihan hirveästi tähän syyllisty.
- Soldiers of Odin? srsly?
- se, kuinka suuntavilkun käyttäminen vaikuttaa olevan valtaosalle Seinäjoen autoilijapopulasta ylivoimaisen haastavaa
- sanallinen ulosantini kaikissa tilanteissa
- välinpitämättömyyteni muita ihmisiä kohtaan, ja kuinka joskus sekoitan ujouteni sellaiseksi
- kyynelrefleksini on niin naurettavan herkässä ja se vaan kiehuttaa
- tarkkaavaisuuteni kesto on niin lyhyt. niin lyhyt. luen oppikirjoja yo-kokeita varten ääneen pitääkseni ajatukseni paikalla.

pelko
- ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen vihalla.
- Soldiers of Odin. srsly.
- tulevaisuus. tulevaisuus x 100.
- ylioppilaskokeet
- esseeni oli tarpeeksi hyvä, pääsin Nätyn opiskelijavalinnan toiseen vaiheeseen. se. jatkoon pääsyssä alun perinkin pelotti niin paljon se, että alan haluamaan päästä jatkoon liikaa. tai siis, esseen lähetettyäni osasin vielä etäännyttää ajatuksen nätystä ja sinne haluamisesta tarpeeksi kauas voidakseni funktioida normaalisti niin, että jos en pääsisi jatkoon, en musertuisi kovin pieniksi palasiksi. nyt, kun pääsin ensimmäisestä karsinnasta läpi, panokset ovat nousseet ja halu päästä sisään on hiipinyt lähemmäksi varaten suuremman osan ajatuksistani, painostaen ja varjostaen muuta keskittymistäni ja kirvoittaen rimakauhua.
- hallituksen meininki tällä hetkellä. jos saavat tahtonsa läpi, meinaa paljon kökköä monille ihmisille (minut mukaan lukien), eläimille, kasveille ja metsille ja kaikille e.m. nauttiville jne. se lyhytkatseisuus.

(Latrice on mun suosikki ikinä.)

hämmennys
- ihmisten suhtautuminen erilaisuuteen vihalla.
- upean musiikin vaikutus mielialaan
- se, että katsottuani yhden jakson RuPaul's Drag Racea halusin katsoa lisää. ja että tavallaan kiinnostuin siitä.
- identiteettini on joiltain osiltaan niin häilyvä, varmaan ikuisesti
- se, että on ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun. minuun? (Jenny!)
- tunteet. ne on aina juttu joka hämmentää semmoisella "mistä tuokin nyt tuli" -tyylillä

asioita, jotka ovat tuntuneet entisaikoja vähemmän erityisiltä
- joulu. se on mukavaa aikaa ja nykii aina suupieliä ylöspäin, mutta ennen kaikkea sen lähestyminen loi paineita suoriutua lahjojenvaihdosta tyydyttävästi. eikä joululla ole minulle mitään uskonnollistakaan relevanssia.
- vuoden vaihtuminen
- kymppisyntymäpäivä
- piimä... en ikinä unohda kanssasi vietettyjä hetkiä. hävettää.
- mitkään siirtymäriitit ylipäätään
- tunteet! olen päässyt takaisin semmoisen mukavan itsensä vähittäsen kovettamisen juttuun. sopivissa määrin siis. opin olemaan objektiivisempi ja etäännyttämään itseäni jostain, jonka annoin vielä vähän aikaa sitten tavallaan rikkoa kotiloni ja ohjailla minua liikaa.
- se, etten tässä hetkessä keksi mihinkään lisää enää. oon lisäillyt tänne kuukausien ajan silloin tällöin jonkun jutun ja tänään päätin hoitaa tämän loppuun!

tässä edellä mainittu biisi. ihanaaa

itsetutkiskelua

maima 
[mʌɪmʌ]
homo sapiens mōbilior

Surkuhupaisa, erakkoluontoinen eliö, jota tarkkasilmäisinkin luonnontutkija saa ani harvoin mahdollisuuden tutkia tai edes havaita, sillä se poistuu pesästään lähinnä vain pakon edessä. Tämän epätodennäköisen kohtaamisen kuitenkin sattuessa on
mōbilior tavattu useimmiten pesää lähimmässä keittiössä, koulussa tai sohvannurkassa joko ahdistumassa tai täysin hämmennyksissä (esimerkiksi identiteettikriisin kourissa).
Koska maimaa ei ole luotu kulkemaan pitkiä aikoja laumassa, ovat sen kommunikaatiotaidot heikot ja vähäiset. Maimoille tyypillisempää onkin kuunnella (tai koomata) kuin puhua, varsinkin, kun vuorovaikutustilanteessa on maiman usein vaikea muodostaa kunnollisia lauseita edes pyöreän päänsä sisällä. Puolustuskeinoja maimalla ovat passiivis-aggressiivinen sarkasmi, eskapismi sekä spontaani itkuun pillahtaminen. Viimeisin tulee useimmiten myös maimayksilölle täysin yllätyksenä. Hyökkäystaktiikoita maimoilla ei oikeastaan ole, sillä ne välttävät konflikteja viimeiseen asti.
Mōbilior pyrkii olemaan ruokailutottumuksiltaan täysin kasvissyöjä, mutta heikkoluonteisena olentona sortuu lähinnä kasvisruokavalion pescovegetarismiksi kutsuttuun, vaiettuun pikkuveljeen, helpompaan ratkaisuun, jolloin merenelävät ovat myös toisinaan ruokalistalla. Maimat kuitenkin potevat tästä huonoa omaatuntoa lähes tauoitta.
Elinajanodotetta ei olla tälle suhteellisen uudelle lajille määritetty, mutta vanhin tunnettu mōbilior lähentelee jo kahdenkymmenen vuoden kunnioitettavaa ikää. Tämän kyseisen maimaveteraanin tiedetään potevan pahamaineista maailmantuskaa (vae mundanus), mikä on hyvin yleistä viidentoista vuoden ylittäneelle yksilölle. Muita maimoille tavallisia vaivoja ovat esimerkiksi huono näkö, masennus (cavum) ja sosiaalisten tilanteiden pelko/sosiaalinen ahdistus (sollicitudo sociālis).
Maimoille on tavanomaista kokea suurta ahdistusta myös päätösten, tärkeiden tehtävien ja elämänmuutosten äärellä, jolloin stressin aiheuttama luontainen reaktio on lamaantuminen, nukkuminen tai jopa stressinlähteen täydellinen unohtaminen. Usein suuresta ahdistuksestaan huolimatta mōbilior kykenee lopulta deadlinen lähestyessä kokoamaan kasaan kaiken päättäväisyytensä ja voittamaan itsensä suoriutumalla keskinkertaisesti edessä olleesta vastoinkäymisestä. Tätä voittoa maima usein juhlii (joskin vastentahtoisesti) unohtamalla hetkeksi kaiken muun akuuttia huomiota kaipaavan.

(latinankieliset nimet ovat sanakirja.org:in avulla tehtyjä suoria käännöksiä, eivät siis oikeita tieteellisiä termejä [tietääkseni!])

tämän jaan facebookiin

olen pohtinut sitä, miksi kirjoitusteni sävy on niin apologeettinen, ja tullut siihen tulokseen, etten koe itseäni sillä tavalla kiinostavaksi. nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että tämä on minun pikku paikkani, johon kirjoitan mitä huvittaa, eikä kukaan tule tänne ja lue näitä juttuja tylsistyäkseen. tai siis, on epäuskottavaa, että ihminen jatkaisi lukemista jos olisi tylsyyskuoleman partaalla. vau. reflektointia.

Sanni ja Laura tekevät keittiössä vohveleita ja soittavat Michael Jacksonia.

olen tutkinut, kuinka moni ihminen huomaisi uuden postauksen ilman facebookiin jakamista. kirjoitin kaksi uutta tekstiä edellisen facebook-jaon ja tämän välillä. toinen tavoitti kolme ihmistä, toinen viisi. mielestäni tämä on huvittavaa.
en tykkää jakaa omia juttujani facebookiin, siitä tulee niin itserakas olo. silti jaan. varmaan. ainakin välillä. enkä tiedä syytä. tai ehkä siinä on jokin itse luomisen ylpeys. tai jotain.

vaihdoin lakanat. se oli erittäin hyvä päätös.
myönnän. tuo oli tylsää.
mutta oletko huomannut, kuinka elämänlaatu graduaalisesti laskee, mitä kauemmin nukut samoissa lakanoissa? ja saa valtavan buustin, kun vaihdat uudet tilalle? (tai sitten tarvitsen elämääni hiukan lisää virikkeitä. en kyllä kykenisi sellaiseen.)

Kahleenkantajan ensiesitykseen on viisitoista päivää. minua kuumottaa, kun pitää laulaa.

teen elämänkatsomustiedon kurssia varten pientä esitystä Susie Salmonin maailmankuvasta. voi että, kuinka ihana kirja tämä onkaan. ja kamala. suosittelen.

välipalaksi lettuja (koska vohvelirautaa ei löytynyt). päivälliseksi itse täytetty patonki.

rakastan näiden ihmisten ääniä.

hei taas

mikä tätä blogipostausten hurjaa frekvenssiä oikein vaivaa????
ihan kuin olisin inspiroitunut.
se on kai tuo blogin nimen päivittäminen. vieritti kiven sydämeltä tai jotain.

on hurjaa, kuinka paljon pyöränkumien täyttäminen voi parantaa elämänlaatua. kärsittyäni turhaan useamman kuukauden puolityhjistä renkaista (ja luullen tuskan olevan yksinomaan huonon kuntoni tuotos), muistin vihdoin viikonlopun alussa tarpeeni ja rikostoveri-sankari tuli täyttämään ne (viimeksi kun itse yritin, onnistuin purkamaan venttiilin kaikkiin siitä luonnollisesti irrotettavissa oleviin osiin ja traumatisoitumaan).

olen niin cool, että tulin pitkäksi hyppytunniksi kotiin pelaamaan minecraftia ja syömään ruisleipää.

olen myös tullut siihen tulokseen, että Shponglen levy "Ineffable mysteries from Shpongleland" on yksi ehdottomista suosikkilevyistäni.

kuuntelen tällä hetkellä everything everythingin harvinaisempia kappaleita. sellaisia, jotka ei päässeet levyille. näitä kuullessaan miettii kyllä, että miksi ihmeessä eivät.

keräilin kotimatkalla lisää kauniita, maahan pudonneita lehtiä.

ohessa tosi söpö laulu.

mä taidan olla aika huono kuski

sain tänään 45€ sakot, koska en ollut laittanut parkkikiekkoa näkyville nuorisotalon pihassa.

eilen peruutin hiljalleen ja hellästi kuolleessa kulmassa olleen auton kylkeen ja jätin pienoisen naarmun.

tänään autokoulun kakkosvaiheen palauteajon jälkeen ajo-opettaja sanoi että minun pitäisi rentoutua, luottaa kanssakuskeihini ja itseeni enemmän sekä lopettaa määrätön varmistelu.

tulkaa kyytiin vaan.

 

sain myös tehtäväksi puhua ajaessani itsekseni kaikki ajatukseni ääneen.

  

mutta mun mummo sanoi silti, että olen hyvä kuski.

pieni teksti

halusin vain tulla sanomaan sen, että pitkästä aikaa eilen koin inspiraation ja keksin pienen pianosävelmän ja keksin siihen vähän lisää tänään ja oon siitä niin ylpeä että kirjoitin siitä blogiini

olen myös parin viime päivän aikana kerännyt kauniin värisiä lehtiä mukaani maasta ja prässännyt niitä ensi kevääksi, koska sain idean ylioppilaskuvaani (jos sellaista nyt sattumalta tultaisiin ottamaan vaikka ensi keväänä)

ja viime viikkoina olen ollut extraväsynyt ja energiaton, mutta jos olen illalla jaksanut lähteä metsän pimeyteen hiiviskelemään, se on usein auttanut.

teatteriproduktiota varten minulla on opeteltavana enemmän laulujen sanoja kuin vuorosanoja. tarkennus: joululaulujen sanoja. ja pitää oppia myös viemään toista valssatessa.

en hirveästi tykkää mun blogin otsikosta ("singing in the dark") vaikka tällä hetkellä se ei voisi osua oikeampaan: pimeässä metsässä on helpompaa harjoitella lauluja, kun uskaltaa päästää jotain ääntäkin. voisin vaihtaa sen silti. en vain tiedä, miksi. olisikohan se sitten tuo sateen ropinaa. tai jotain. i'll figure it out.

koira haukkuu aina kun joku liikahtaa 10 kilometrin säteellä. enkä harmi kyllä edes liioittele paljoa.

vaihdoin blogin nimen jo nyt. jee

poltan suitsuketta. niistä tulee turvallinen ja maailmasta erillään oleva olo. äiti huomauttaa aina niiden vahvasta tuoksusta, mutta mielestäni se on niiden pointti. huumaava tuoksu. kauniisti kihartuva savu. Intiassa niitä poltetaan montaa kerralla, mitäs mieltä siitä olet!

birocraticia suosittelen kaikille rennosta wonkysta pitäville. ja syyslomakin alkoi.