pikkunen raapustus vaan

Päätin mennä lukion neljässä vuodessa.

Niin suuri stressi- ja ahdistusvyöry jylisi alas hartioiltani.

Samoin kuin silloin, kun sain luvan lopettaa pianotunnit.

Enää ei tarvitse soittaa pianoa vain, koska on paineita ehtiä ja jaksaa tsempata itsensä oppimaan läksyn ajoissa.

(en muutenkaan jaksanut)

Nyt soitan sitä musisoinnin ilosta, itselleni ja

ehkä vähän muillekkin.

En tiedä miks mutta tykkään kirjoittaa mitättömän pienistä asioista.

Löysin vähän aikaa sitten tyhjän, paksusivuisen vihon.

Se herätti "taiteilijan" sisälläni.

Mitä pieniä taitoja mulla nyt onkaan, puran inspiraationi tuon kauan sitten unohdetun vihon sivuille.

Piirtelen, kirjoittelen tarinoita, raapustelen jopa säälittäviä runoraapaleita.

Vietin juuri lähes kaksi viikkoa saarella keskellä Karibianmerta,

seuranani siskot, iskä, iskän vaimo Miia ja Miian pojat, Tino ja Jonne.

Päätin niputtaa kaikki tämän vuoden matkat yhteen, vuoden lopussa tehtävään postaukseen.

Se on kai mulle helpointa, vaikka tarkoittaakin varmaan sitä, että kerron vain pääkohdat.

Keskeytin vaikeamman filosofiankurssin ja matematiikan nelosen.

Sekin on helpotus.

En tiedä onko vaan jetlag vai mikä, mutta oon ollut jopa tavallista väsyneempi viime aikoina.

Curaçaolla arvelin sen johtuvan järkyttävästä kuumuudesta,

mutta väsymys ei ole Suomen raikkaassa syysilmassakaan hälventynyt.

Harmittaa, että missasin ensilumen.

Tiedän, ihan pikkujuttu, mutta äh.

Se maaginen, juhlava hetki,

kun maa hohtaa ensimmäistä kertaa valkoisena,

heijastaa kuun valoa,

loistaa yölläkin.

Tai en tiedä, kauanko lumi pysyi maassa.

Mutta harmittaa.

Äh.

Jännittää ja innostuttaa tosi paljon meidän kouluteatterin esitys,

sain siinä unelmaroolini.

Pelkään, etten ikinä opi vuorosanojani.

Tai etten ole tarpeeksi hyvä.

Hahmooni ei sovi ponnettomuus tai arkuus.

Olen aika epävarma, taidoistani ja muutenkin.

Mutta Ekohamlet on jo muiden näyttelijöiden loistavuuden takia must-see.

Halloween lähestyy ja se on loistavaa.

Rakastan halloweenia,

kaikkea siinä.

Kauhutarinoita, pimeyttä, kurpitsalyhtyjä, aavemaista ilmapiiriä.

Olis ihanaa olla USA:ssa all hallow's even aikaan.

Toisaalta Jummu pitää perjantaina 1.10. halloweenbileet ja tiedän jo että siitä tulee

erittäin miellyttävällä tavalla karmivaa.

Jenna silppusi mun hiukset pois, ne ovat jälleen lyhyet,

poikamaiset ja blondit.

Mä tykkään niistä.

Pian varmaan vedän jonkun shokkivärin päähän tosin.

En tiedä.

Sain jälleen jaariteltua 

ah, niin kiinnostavia fiiliksiäni nettiin.

Jos luit tänne asti, et näköjään tylsisty kirveelläkään.

Ai niin, jos en oo aiemmin muistanut, niin nyt on aika Coldplayn ylistämisen.

Ja jos oonkin tehnyt aiemmin niin ne ansaitsee useampia postauksia.

Coldplayn musiikki on jotain niin täydellistä,

se vaan menee syvälle sieluun, murtaa seiniä mun sydämen ympärillä.

Seiniä, joita mikään tai lähes kukaan ei pysty läpäisemään.

Suosikkilevy on Viva La Vida Or Death And All Of His Friends.

Ne kappaleet sopii täydellisesti toistensa perään,

jokainen on yksilöllinen, kaunis, lähettää selkärankaani pitkin kylmiä väreitä.

Niiden kauneus saa mut kyyneliin. (niin kuin aika moni asia mutta NOT PLAYING AROUND HERE)

He, jotka eivät arvosta Coldplayta, syistä, kuten "se on yliarvostettu" tai niin sanottua "massamusiikkia",

eivät selvästikään ole kuunnelleet tätä levyä kokonaisuudessaan.

Tai muutenkaan luultavasti ollenkaan mitään bändin tuottamaa.

Coldplayn musiikki on ainutlaatuista, se on ansainnut suosionsa.

Sen kaunista sointia ja suloisia sanoja ei voi verrata toisiin, tai haukkua kopioiduiksi.

Kehtaan jopa esittää argumentin:

kukaan, joka nauttii edes kohtalaisesta musiikkimausta, ei voi yhden kappaleen kuultuaan vihata Coldplayn musiikkia.

Olen puhunut. Mitä mieltä itse olet Coldplaysta? (turha kysyä, tiedän jo vastauksen)

Ja loppuun aiemmin mainitsemaltani levyltä yksi upea kappale (oli vaikea valita mutta tää on niin samaistuttava.)

And you'll be lost, every river that you tried to cross,

every gun you ever held went off

Oh and I'm just waiting 'till the firing's stopped

Oh and I'm just waiting 'till the shine wears off

Over and out.