virnistys

ilman teatteri-ilmaisun tunteja antamassa sen tarvittavan annoksen teatteria joka pitää minut funktioivana otuksena, nukkuisin varmaan maailmantuskaani pois tälläkin hetkellä. tai spontaanisti räjähtäisin. (esim. uusi hallitus. esim. polittisten mielipiteiden perustaminen henkilökohtaiseen kokemukseen maailmasta uskonnollisella tasolla. esim. USA:n erittäin pinnalla ollut [ja onneksi näin laajasti julkisuuteen noussut] rasismi ja kaikki valkoisten poliisien tappamat mustat siviilit. en ole vihainen, tai ehkä olen, mutta ainakin erittäin pettynyt tähän lajiin. ollaan kaikki homo sapiens sapienseja eikä nyt oikein anneta millekkään muille latinankielisille otuksen nimille ja niiden edustajille oikein hyvää kuvaa itsestämme hei)

jep vieläkin kirjoitan pikkukirjaimilla kaiken koska olen sillä tavalla _________ (täytä tyhjä kohta itse millä haluat) (itse sanoisin tekotaiteellinen mutta kun se tuntuu luonnolliselta [laitoin känykässäkin asetukset silleen ettei oo automaattinen iso alkukirjain joten jos joku saa osakseen isoja alkukirjaimia niin vaivaa on nähty vuoksesi onneksi olkoon] mutta älä tuomitse pls koska en välitä ja sen on muutenkin turhaa)

tein ihan alkuvuodesta teatteridiplomin ja samaan aikaan olin mukana Kaupunginteatterin ja Ylisen päiväkodin kollaboratiivisessa esityksessä (jossa tutustuin Juliukseen joka haluaa pelata mun kanssa minecraftia). voitte varmasti kuvitella millaisia vieroitusoireita olisi teatterin tekemisestä tullut ilman teatteri-ilmaisun kurssien uudelleen käymistä.

28.1.
' "Mä join lasillisen piimää mut musta
se on aika hauska tarina"
- Makke '

10.2.
'Istun peilisalissa karanteenissa odottamassa
englannin YO-kuuntelua.
Tämä on rasittavinta ikinä.
Kynä meinaa kuivua,
ahdistaa,
Lajosin luokasta kuuluu musiikkia
ja tämä SAATANALLINEN
KAKOFONINEN PUHEENSORINA.
En pidä suurimmasta osasta täällä olijoista.
Sentään valvojana on Jauhiainen.
Mulla on tyhmä asu.
Kaikki paksut mustat sukkikset
on rikki. Nää on ohuet.
Yhy'

olin stresseissä okei

7.4. mainittakoon että olimme Kataloniassa!
' Onpas ison t-paidan sisällä turvallista.
Pidän katalonialaisista junista. Jokainen on erilainen.
Minulla on ikäväinen olo. Ikävöin jotain. En jumalaa. '

La Sagrada Família

Montserrat

12.4. oli maimakken vuosipäivä eli siis toisin sanottuna voisi sanoa eri sanoin että siis vuosi symbioottista rikostoveruutta on tullut täyteen enkä nyt rehvastele se on vaan tärkeä asia mulle okei. eli jee!

4.5. kirjoitin jotain syvästi diippiä englanninkielistä tekstiä verraten elämää Heinzin dilemmaan ja sitten tajusin että kuulostan tai siis näytän tai miten sen nyt kirjoituksesta voi sanoa mutta niin siis ____ tyhmältä joten:

' Proosallisuus ei näyttäisi olevan minulla verissä. Aitojen ajatusten ylös kirjoittaminen saa ne näyttämään ja/tai tuntumaan jollain tavalla teeskentelyltä. "Tämä on aitoa, pala totuutta, vaikkei siltä vaikuttaisikaan." '

[näköjään pienet alkukirjaimet on juttu vaan kun kirjoitan sähköisesti. käsin kirjoittaessa haluan nähdä enemmän vaivaa käsialan ja kirjoitusasun eteen ja päädynkin olemaan hitsin tyylikäs.]

' Mieli rikki = vapaa ihminen? '

' Ruma maailma saa optimistinkin väsymään. Pääni saattaa olla täynnä rikkokirejä! '
[en sit viitannut itseeni optimistilla]

' Tajusin juuri, ettei inhorealistisimmissakaan tilanteissa 

tulisi antaa fantasian harhailla turhan kauas

oman mielen sisäisestä maailmankuvasta.

Sen ei saa karata! Ei, vaikka

olisitkin jästi tai surkki. '

vau Vau VAU

6.5. olin Mammalla (iskän äidillä) viettämässä hyppytuntia ja oli aivan ihanaa. koittakaa joskus jutella itseänne vanhempien ihmisten kanssa nykypäivästä ja tällä hetkellä vallitsevista nettitrendeistä. päädyttiin nauramaan yhdessä selfien konseptille ja puhumaan vanhoista hyvistä ajoista ennen puhelimia, joilla voi tehdä ihan mitä vaan kaiken aikaa.

mukavaa että hengenheimolaisia ja niiden etsintää ei tarvitse rajoittaa omaan sukupolveen. Mamma sanoi mua ihanaksikin.

7.5.
' Hassua kun haukotuttaa. (<   En mä oo noin iloinen) Maha kurnii. Nukuin tosi pitkään. '
' Hassua jos haukottelee ja ei sais. Naamat vääntyy silloin ihan parhaasti. Jos pitää suun kiinni siis. '

tuona päivänä asiat ilmeisesti olivat hassuja by default.

opin samana päivänä kuusivuotiaalta Juliukselta miten tehdään kummituksia ja että paperin lempinimi on pappa. sain lahjaksi kuolleen kummituksen ja kipeän kummituksen. kummallista miten kummitus voi kuolla vaikka omistaa pureman avulla mieltä kontrolloivat myrkkyhampaat. (vierailtiin muiden päiväkotiprojektissa mukana olleiden lukiolaisten kanssa päiväkodilla siis.)

eilen (eli 8.5.) autoin pikku Kaisaani muuttamaan ihan omilleen!

oi ihanaa sanni toi mulle syötävää oma-aloitteisesti!!! tätä on elämä

toivoisin voivani ymmärtää kaikkien ihmisten poliittiset näkemykset ja hyväksyä ne ja elää niiden kanssa harmoniassa mutta en tämänhetkisessä heikkoudessani kykene muuta kuin hyväsymään jotkin puolueet (krhm. kokoomus) melko epämiellyttäviksi totuuksiksi joita ei voi muuttaa. koitan olla poliittisesti ihan semi-sitoutumaton mutta arvot menee niin ristiin muutaman oikeistopuolueen kanssa. en tykkää. on vaikeaa olla esittämättä kysymystä "miksi hyväksyä jokin mikä ei hyväksyisi sinua" ja elämättä sitten siinä mentaliteetissa onnellinen vasemmalle kallistuva elämäni loppuun mutta hei. kai jotkut tyypit voi olla ihan okei joillain tavoilla oikeistolaisuudestaan huolimatta. hyväksyn sut vaikka arvosi ja niiden syyt/perustelut (joskus kyllä kaipaisin parempia sellaisia) ovat mulle mysteeri. ei ketään tässä nyt pidä metsästämään lähteä.

nyt mietin että onkohan virhe julkaista jotain tällaista yhteiskunnallista. kun en tykkää keskustella politiikasta tyyppien kanssa. politiikka-aficionadot, älkää lähestykö minua pliis. sukellan mielelläni takaisin teatteripeitteen alle.

syön jotain niin hyvää just nyt siis voi että

mietin että mitäköhän mä tällä blogilla nyt oikein meinaan kun nää viimeisimmät kirjoitukset on olleet vaan sekavaa höpinää. ehkä tää sitten on sekavahöpinäblogi tai jotain

mutta en keksi tältä erää enää oikein muuta sekavaa josta höpistä
niinpä
päätän tämän vanhaan tuttuun tapaani musiikkiin

on pakko laittaa tähän Everyhting Everythingin uusin biisi kun oon niin innoissani tästä ja niiden puolesta!

jep heihei

ps.

tajusin etten ollut koko vuonna kirjoittanut vielä ainuttakaan juttua. hups. heh. höh.

hei

apua
aika virtaa kovaa vauhtia
ja minä kellun mukana
vielä tulee vastaan putous
jonka alajuoksu on epätavallisen
levottoman hämärän peitossa

poimin lisää:

koeviikon lähestyessä:
9.9.
olen edelleen itse rauhallisuus

10.9.
Minä: "Kuinka sä oot noin söpö"
Makke: "Olemalla pieni pupu :3"

15.9.
nukkumaan

"Aamulla aikaisin Louis ilmoitti minulle riemukkaan näköisenä: 

'Minulla on sinulle yllätys. Tänään on sunnuntai.'

Ilmoitin hänelle,

etten oikeastaan millään lailla ollut erikoisen hämmästynyt,

sillä olin jo edellisenä iltana aavistellut,

että seuraava päivä olisi sunnuntai."

- Satu Waltari: "Kahvila Mabillon", 1959 , s. 92-93

22.10.

Lapset näyttää haalareissa meritähdiltä.

1.12.
"Jotenkin se ihminen vapautuu siinä,
    kun asioiden ei tarvi olla mahtavaa."
         - Mamma {iskän äiti}

2.12.
Puoli tuntia meditointia sitramusiikin tahtiin.
Maailma on keilaratani ja minä pallo :3    (Ajokortti!)

4.12.
muista katsoa elokuva "Little Buddha" {en oo muistanut}

11.12.
Avaruus on ihan käsittämätön.
Tellus ei ole ainutlaatuinen.
Haluaisin tosi kovaa kotiin nukkumaan/itkemään.
POIS :c

Arvon turhaa äänisaastetta tuhavat pikkumuikkelit,
useampi täällä kuuntelee mieluummin videon ääniä kuin teitä.
On siis harmillista, että kailotatte kovempaa. {se oli tosi siisti avaruusvideo mut ne junnutytöt puhu kovaan ääneen pojista ja korkkareista enkä kunnioittanut sitä}

12.12.
Tänään tuli täyteen 8kk maimakkea.

15.12.
Tahdon kesäsateeseen tai lumimyräkkään.

16.12.
Sain lumimyräkän.

/poiminnat

mikä siinä on ettei isot  kirjaimet innosta?
ja etten osaa kirjoittaa blogiin ikinä tarpeeksi usein tai kiinnostavasti
ja sitten kun kirjoitan niin jotain jo aiemmin kirjoittamaani?
oi voi

nyt kuitenkin kirjoitan koska kouluvuosi on mid-season finalen kohdalla ja jää tauolle ens vuoteen asti hehe
ja ens vuonna mulla on taas luonnon kiitos teatterijuttuja ja proggiksia.
maailma on kyllä kauhea kun on näitä hirveitä rasismitapauksia ja kuolemantuottamuksia ja poliisitkaan ei aina osaa olla oikeudenmukaisia.
terveystiedosta piti pitää esitelmä itsestä ja kirjoitin että iskä on hassu ja sillä on hyvä huumorintaju ja hienovaraista satiiria ja sitten sen esitelmän jälkeen yksi poika kysyi että mitä satiiri on ja en oikein osannut selittää sitä ja siten sanoin vaan että "se on tavallaan huumoria mut sit se tavallaan kuitenkaan ei oo et se on vähän niin ku tilannekomiikkaa mut ei kuitenkaan tai siis no niinku en mä tiiä" ja sit hukuinkin jo spagettiin
oon viime aikoina yrittänyt olla koskematta puhelimeen kun ei oo mitään tekemistä vaan sen sijaan pohdiskelen ja mietiskelen ja oon vaan ja tuijotan kiusallisesti ja tarkkailen muita tyyppejä mut silleen hienovaraisesti ettei ne huomaa. (olen salatarkkailija) voin katsoa sua tälläkin hetkellä pöö
Tykkäsin Matkijanärhi 1 -elokuvasta enemmän kuin Vihan liekit -elokuvasta. Tuli ajoittain semmonen olo että "hei mä oon lukenut tän elokuvan!"

mitä sulle kuuluu kerro yks juttu kommentteihin! ois tosi kiva lukea semmoisia.

jee c:

juttuja pienestä mustasta kirjastani

mun pieni musta kirja oli aluksi sisältä tyhjä, sain sen reilut 8 kuukautta sitten joululahjaksi iskäni vaimolta, ja otin sen käyttöön vihkona, johon silloin tällöin kirjaan ylös jotain sieluani koskettavaa tai tunteita herättävää. joko asioita, joita toisten suista olen kuullut tai omia pikku aatteitani. toki siellä on myös hauskaa kamaa, kuten listoja kuvottavimmista sanoista, joita porukalla keksimme, listoja asioista, jotka eivät sovi yhteen ja ruuista, joita tekee mieli. ja näin kesäloman ja vapauden kunniaksi päätin poimia niistä muutaman kauniin tai edes julkaisukelpoisen ja niiden voimin kertoa vuoden kulusta ja siitä, mikä on itselle niin kovin tärkeää.

14.1.2014

Koskaan ei voi olla liikaa...

• halauksia oikeilta ihmisiltä.
• psykedeelistä unelmointimusiikkia (lue: Shpongle)
• teetä.
• pimeitä teitä, joita pitkin ajaa ja fiilistellä
• ryppyjä iäkkään ihmisen kasvoissa.
• aitoutta ihmisessä
• ruokaa
• villasukkia
• pipoja

27.1.2014

Ruokia, joita ei ehdottomasti haluaisi atm

-Piia: maksapihvi, läskisoosi

-Makke: lihahyytelö 

-Piia: keitetty kananmuna

-Makke: kahvi, porkkana

-Piia: maksalaatikko

-Maima: marmite

-Piia: makkara ja nakki

-Makke: surströmming {en vieläkään tiiä mitä se on}

-Piia: suolasilakka

-Sara: etanat

30.1.2014

Hän teki minulle musiikkia,

he halasivat ja lauloivat

ja tahdoin tanssia.

Hymyilytti. Fiilis oli parempi

kuin monena aiempana,

koska merkkipäivä ponnahti eteeni yllättäen!

Vapaus, täysi-ikäisyyden hurmos,

violettia hohtaen kiidän eteenpäin

etsien vauhdin kasvaessa

joko päämäärää tai jotain, johon tarttua

11.2.2014

Mitä otetaan mukaan perjantaina {joka oli 14.2., ystävänpäivä}

• viltti - SE ERIKOISVILTTI FT PRESSUPUOLI
• säälittävät pattereilla toimivat jouluvalot
• teetä termospullossa ♥ JA MUKIT JA LAUTASET ?
• söpö sininen kori
• violetti juttu
• antikristus ft. viikset (ja parta)
• LAHJAT D: :)
• lämpimiä asioita (vaatteet?) (vilttejä)
• ruokaa
• huoltsikkadonitsit?!
• viinirypäleitä ;)
• kermavaahtoa :3

25.3.2014

Markus Ahola sanoi minulle, että

silmäni ovat ihanan tummat,

kuin joku henkiolento,

succubus,

katselisi niiden takaa.

Itse olin tahdikkaasti

kehunut hänen ripsiään.

Olen hänen ja hän on minun.

Markus Ahola sanoi sunnuntaina

olevansa minuun rakastunut.

12.4.2014

Markus kielsi minua puhumasta negatiivisesti itsestäni;

"Sä olet täydellinen. Täydellinen."

Kummallinen ilon kyynelvirta. Minun.

Samana itana korotimme rikostoveruutemme

symbioosista ---> symbioottiseen seurustelusuhteeseen.

Epätodellinen fiilis. Minun!

Söimme myös yhdessä 60 kalapuikkoa.

27.4.2014

Samoin Markukselle, että kaikki on ihan hyvin

ja kysyin, tietääkö hän miksi?

Koska, minä kuiskasin,

sinä olet siinä

ja minä rakastan sinua.

Hän rutisti itseään vasten tiukemmin

"ja mä sinua."

Hyvät naiset ja herrat,

Maria Ruuskanen on löytänyt rakkauden.

29.4.2014

Toisten paha olo on minulle usein liikaa

mutta en halua tietää 

yhtään vähempää.

Tunnen oloni avuttomaksi ja hyödyttömäksi

suurten tunteiden äärellä

koska seurani ja tekoni

eivät pysty tarjoamaan helpotusta.

Epätietoisuus on kalvava tunne

vaikka tietoisuus saattaa raastaa.

Siispä halaan ja silitän ja olen hiljaa vaan.

27.5.2014

"Totuus on, että

                    kaikki ihmiset haisevat."

                                                 -Markus Ahola 2014

{Kesällä (koska kuka oikeesti tietää tarkkaa päivämäärää jos ei oo pakko)}

Vaikka sinulla olisi vain yksi kynä, voisit piirtää tai kirjoittaa kaikkialle.

Kaikkialle paitsi itse kynään.

{Irlannissa. (Olin siellä 11 päivää siskojen ja äidin kanssa)}

Olen nyt kertonut rakkaudestani maailmalle, tai ainakin niille sen asukeista, jotka Cliffs of Moherilla vaeltavat.

{kirjoitin lapun ja laitoin sen kivien väliin moi}

lisäksi 10.7.2014 tarkkailin ihmisiä tangomarkkinoiden iltana ja keksin eräälle miehelle tarinan. pätkiä, joista jopa pidän jälkeenpäin luettuna:

Tummiin, kimalteleviin machohepeneisiin pukeutunut mies. Hänen nimensä on Antonio, Banderaksen mukaan. Hän on tosin, ainakin tähän mennessä, tehnyt elämällään paljon vähemmän, pienemmässä mittakaavassa vähintään. Nuoruudessaan sankarimmekin kokeili siipiään performanssitaiteen taivaalla.---

--- Antonio esiintyi Oulun kaupunginteatterin musikaaleissa parin vuoden ajan ja pääsi Helsinkiin Papagenon rooliin Mozartin Taikahuilussa. Mikään muu ei Antonion elämässä sitten oikein sujunutkaan. ---

--- Hän oli kuuden lapsen perheen kolmanneksi vanhin eikän saanut paljoa huomiota, silloin tällöin taputuksen päähän isältään ja kannustusta serkultaan Leolta. Antonio oli oikeastaan näkymättömyyden rajamailla, muttei silti laskenut päätään ja alistunut. Hän tuli pankkiirisuvusta, eivätkä muut liiemmin arvostaneet hänen taidefiksaatiotaan. Antonio ajatteli vailla mitään ylimielisyyttä, etteivät muut vain ymmärtäneet häntä. Hän kuitenkin vetäytyi kuoreensa eikä enää puhunut muille. Intohimo oli sammunut vuosiksi hänen silmistään, muttei koskaan kokonaan sielusta.---

---Ei häntä koskaan koulussa kiusattu, voi ei, mutta hän näki epäluulon toisissa. Isät ja äidit olivat sanoneet, että romanit varastavat ja ovat vaarallista väkeä. Tätä Antonio ei oikein koskaan käsittänyt, ihan tavallisia ihmisiähän hekin olivat.

kirjoittelun lisäksi olen piirrellyt huiman paljon, mutta sehän on jo aivan toinen tarina.

kai se on mentävä nukkumaan ja kohdattava se tosiasia etten yksinkertaisesti voi välttää lukioon paluuta.

fiilis on nyt erittäin tuo biisi.

mutta hei, syksy tulee, ja syksy on hyvä. ilmat viilenee vihdoin.

olen kuulemma ovikello

juttuja ja asioita:

• viimeisinä kuukausina olen saanut takaisin osan lapsuuteni aikojen elämänilosta
• tee siis voi jestas
• viime kirjoituksesta on rapiat kolme_kuukautta
• erosin kirkosta helmikuussa. tätä ei saa ymmärtää väärin; usko on jotain tosi kaunista mun mielestä. en vaan itse pysty siihen, oon liian skeptinen tai jotain ja alitajuntani etsimälllä etsii vikoja ja radikaalia vapautta
• pääni on violetti kupoli väriä
• elämä on kummaa ja vastuun pakoilu parasta
• psykologiset tutkimukset sanovat että olen varautunut, patoan tunteitani ja sisässäni kytee vihaa vailla syytä ja tarkempaa kohdetta
• tutkimukset sanovat myös että kognitiiviset kykyni ovat keskivertoa paremmat. että minäkö älykäs?
• päätin että en ole ihminen vaan eräs ihmisenkaltainen humanoidi elämänmuoto, 'juttu'
• iSOT aLKUKIRJAIMET oN iHAN yLIKÄYTETTYJÄ
• minulla on rikostoveri. maailman paras termi romanttiselle kiinnostuksen kohteelle jonka kanssa ei seurustele tai no melkein mutta ei virallisesti tai siis ei oikeestaan. öh siis ollaan rikostoverit
• rikostoverin kanssa on mahtavaa puhua elämästä ja pohtia sen mielekkyyttä koska mielipiteemme ja näkökulmamme ovat surullisen ihanan samanlaisia
• rikostoveri on miespuolinen juttu, 'semmoinen'
• naurun kuuntelu on niin mahtavaa
• välillä tekee mieli vaan hymyillä
• parasta on kun onnistuu syömään vailla minkäänlaisia tunnontuskia
• piirtäminen on niin mahtavaa, tykkään tosipaljon piirtää vaikken oikeastaan edes osaa piirtää mitään muuta kuin abstrakteja yksityiskohtamyrskyjä mutta piirränpä silti koska se on kovin terapeuttista
• meillä on uusi sohva ja se on mun sielunsohva. palvon sitä ja uhraan itseni sille päivittäin
• vaihdettiin sannin kanssa huoneita ja tässä on seinään upotettu kirjahylly joka tekee elämästä hiukan mielekkäämpää
• ois hurjan suuri inpiraatio laulaa mutta aivan liian epävarma olo loilottaakseni muiden kuullen
• haluaisin olla pescovegetaristi muttakun en oikein onnistu siinä. periaatteessa olen muttakun sitten poikkeukset ja mymmymy
• iida tutustutti minut takaisin sätkyjä  ja tärinöitä -ohjelman pariin. oli pienenä yksi suosikeistani. ai hitsit kun edelleen niin hirmuisesti tykkään, aivan mahtavia
• kaisalla ja mulla on salainen acapelladuo nimeltä tWO hOT gIRLS
• upsis

maailman parhaita teemakuja:

 - mulperi

 - kaktus-viikuna

 - clipperin 

   > double mint infused tea

   > indian chai

 - marokon minttu

 - milky oolong
 - danish green tea

haluan jakaa kanssanne myös sen ihanan faktan että vietin viime valentinuksenpäivän illan piknikillä liikenneympyrässä rikostoverini kanssa.

mahtava kaksikko perusti bändin nimeltään Trio Kauheaaaaaaa ja haluan mainostaa niitä koska ne on maailman parhaita kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa kuunelkaa

kaikkea häkellyttävää on tapahtunut ja löysin myös yhden universumin kiehtovimmista albumeista;
David Byrne & St. Vincent - Love This Giant

ehkä alan taas hiukan kirjoittaa tiuhemmin. hyvää huhtikuuta ja loppuvuotta ja silleen
(päätin että en kirjoita matkaselostusta ellei tule hirveä hinku sellaista raapustaa. ihan vaan koska mun blopi mun valinnat ja siis jea)

Who is an honest man?

Who is an honest man?

Who’ll help the tired soldier

Far from his own hometown

Carry these men and women

Who get lost when the Sun goes down

Over and out.

Nyt on joulu

...enkä oikeastaan halua joululahjoja. En tunne ansaitsevani niitä, kun olen itse laiminlyönyt alkaneen loman syyn ja lahjomispuolen. Siitähän joulussa näyttäisi nykyään olevan pitkälti kyse. Antamisen ilo on vaihtunut takaisin antamisen paineiksi. Ei jouluna enää anneta lahjoja vain siksi, koska halutaan tuottaa toiselle hyvää mieltä, poikkeuksena ehkä ihanat otukset ja (iso-)vanhemmat jälkikasvulleen. Se on ainakin harvemmin koko syy. Lahjalla toivotaan voivamme hyvittää toiselle tehtyjä vääryyksiä, hankkivamme kiintymystä tai luottamusta, vähän lisäpisteitä, ja ennen kaikkea upeaa vastalahjaa. Tuulia sanoi samaa - sen sijaan, että antaisi toiselle lahjan, koska se toi osto- tai tekohetkellä mieleen saajan, nyt lahja repäistään jostain vaikka väkisin, ja sitten pahoitellaan jonkin (teko-?)syyn takana sitä, ettei antanut jotain parempaa. Parempaa?!
     Mun mielestä lahja voi olla vaikka kuinka pieni, rupuinen, kotitekoinen hökötys, jos sen antamisella on jokin muu, syvempi merkitys kuin pelkkä toivo vastalahjasta. Esimerkkinä: siskoni Laura teki ehkä seitsenvuotiaana vanhasta paidastaan liimaamalla mulle pienen vihreän käsilaukun. Se oli aika lailla käyttökelvoton, mutta sitäkin suloisempi ja sen näkeminen saa edelleen  hymyn huulilleni. Parasta oli pieni itse solmittu rusetintapainen, jonka Laura liimasi etutaskuun. Eli siis; jos takana on tarkoitus antaa muille hyvä mieli tai nostaa pintaan positiivisia muistoja, esimerkiksi piirustus on noin tuhatsata kertaa ihanampi kuin joku ruma ja hikinen koriste-esine ja pahoittelut (ainakin mun mielestä..) Siis se ajatus ON ihan oikeesti tärkein. Sen olemassaolo, ja se, ettei ajatus ja hyväntahtoisuus jää ahneuden varjoon.
      Kuten varmasti tätä lukeva huomaa, kyyninen minä pääsi näin joulun kunniaksi taas vauhtiin. En oikeasti halua olla hyökkäävä tai jestas sentään pilata jonkun joulumieltä, haluan vain herättää ihmiset miettimään pikkuisen, miksi toisille annetaan lahjoja. Mä ainakin olen jälkeenpäin välillä pohtinut, että miksi on pakko löytää just nyt toiselle upea ja kenties vanhat kaunat pois sulattava lahja. Jos se onkin osittain myös itselle tehtyä työtä, hieman liian helppoa, kenties vilpillistäkin omantunnon puhdistusta? Ja miksi ihmiset, joiden kanssa ei oikeastaan ole pitänyt yhteyttä, haluavat lähentyä näin joulun kunniaksi? Koska ihmiset ovat pahoja ja niitä tulisi vihata ja syöttää dinosauruksille? Ei. Se on joko aito oikea ihana upea eeppinen joulumieli tai sitten tyyppi yksinkertaisesti tahtoo sulta lahjan. Tai kahden edellämainitun syyn sekoitus.
      Jos nyt näin loppuun vielä toivotan ihmiskunnalle loistavaa lomaa ja aitoa oikeaa ihanaa upeaa eeppistä joulumieltä, ja hiukan ymmärrystä, hyväntahtoisuutta ja ahneuden pois sulattavia hymyjä, lunta ja lämmintä teetä, olen kai kahjo. Mutta niinpä taidan tehdä. Siis sinulle kaikkea yllä mainittua!

I've got a pocket full of problems and a pocket full of seeds 

Hoping something good might grow out of this mistletoe

Over and out.

etsimällä etsin magiaa

yli kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi taas päivittelin.

tänään tuli semmoinen pakottava tarve kirjoittaa, ääh, luovuuden eruptio,

jonka annoin vasta näin iltamyöhään vallata kehoni.

tänään pohdin, että jos kerran olen taikaolento, kuuluisi jokaisesta päivästä löytyä jotain maagista.

siispä tämän viikon saldo:

• maanantaina heräsin todella myöhään, pyöräilin kaikessa rauhassa, tajusin kuinka pakkoliikkeet oikeasti helpottaa oloa ja kotimatkalla eksyin tanelinrannan lumisille lenkkipoluille etsiessäni oikotietä

• tiistaina pidettiin tuulian kanssa loistava puhe lumiukkojen oivallisuudesta englannintunnilla ja inspiroiduin kuvaamataidossa. sain äidiltä liettuan-tuliaiseksi maailman ihanimmat, kissakuvioiset villasukat

• keskiviikkoa piristi vilpitön ja odottamaton kehu näyttelijäntaidoistani ja yllätyssynttäreitä varten sankarin siskon kanssa shoppailu

• torstaina englanninopettaja yllätti päivittelemällä englannin kielen osaamistani ja kyseli niiden lähdettä. isot lumihiutaleet pyryttivät ja ostin synttärilahjan torilla toiveikkaana istuvalta mummopariskunnalta, sää oli maaginen ja sukelsin illaksi ja yöksi paper kitesin levyyn, jonka olin tuulialta lainannut

• perjantain itsenäisyyspäivä oli täydellinen kaikessa idyllisyydessään ja ympäröivä luonto edusti kaikkea mitä siinä talvisin rakastan. kynttilät paloivat ja nicolas cagen näyttelijänsuoritus oli riipaiseva enkelten kaupungissa (myös lainattu tuulialta). olin todella ylpeä käsin koristelemastani syntymäpäiväkortista. syvennyin intialaiseen musiikkiin ja sille tielle jäin

• eilen sain sukeltaa kahdeksi tunniksi ekohamletin roolihahmooni torikeskuksen vilinässä ja suoltaa sieluni sopukoista ympäristösuojelupuheita promoten esityksientäyteistä ensi viikonloppua. maagisin oli kuitenkin ihanan tuulian ilme, kun odottamaton paljon onnea vaan-laulu kajahti ilmoille hänen saapuessaan kotiin. kaisa tuli vielä yöksi ja makoilimme sängyllä nauraen ja puhuen pikkuisen vakavia. aika riensi vahingossa neljään, ennen kuin keksimme ummistaa silmämme.

huomatkaa kaksi prinsessakruunua, barbie-lautaset ja tiina-siskonsa vaasasta hakema balleriinakakku!

• tämän päivän maagisin hetki oli se, kun sanni-siskon kanssa paahdoimme vaahtokarkkeja takassa irlantilaisen folk-musiikin tahtiin pimeyden laskeutuessa ulos. tulen luoma pehmeä valo ja lämpö. se, että en poistunut pyjamasta koko päivänä. äidin tekemä opiskeluaikojen herkkusalaatti. sannin raa'asti koristelemat piparkakut, milloin täynnä puukotushaavoja, milloin katkaistu raajoja. facebook-profiilikuva, josta välittyy aito fiilis. huoneeni seiniä koristavat valot pitävät mieleni rauhaisampana ja alati inspiroituneena.

sup. ai niin tosiaan jenna pilkkoi ja blondasi hiukset.

mä kyl rakastan tän laatua

ei silti millään innostaisi kirjoittaa sitä kilometripostausta vuoden 2013 matkoista. ehkä panen sen nyt alulle ja täyttelen pikkuhiljaa. juuuu.

lisään vielä kuvan siitä hirvityksestä, jota hiuspehkokseni kutsuin ennen jennan taikakosketusta.

ughhh

haluan haaveilla upean musiikin voimin ja piirrellä meditatiivisen keskittyneesti. unohtaa oikean maailman ja vain

kellua unelmiin ja mielikuvituslinnoihin

Over and out.

pikkunen raapustus vaan

Päätin mennä lukion neljässä vuodessa.

Niin suuri stressi- ja ahdistusvyöry jylisi alas hartioiltani.

Samoin kuin silloin, kun sain luvan lopettaa pianotunnit.

Enää ei tarvitse soittaa pianoa vain, koska on paineita ehtiä ja jaksaa tsempata itsensä oppimaan läksyn ajoissa.

(en muutenkaan jaksanut)

Nyt soitan sitä musisoinnin ilosta, itselleni ja

ehkä vähän muillekkin.

En tiedä miks mutta tykkään kirjoittaa mitättömän pienistä asioista.

Löysin vähän aikaa sitten tyhjän, paksusivuisen vihon.

Se herätti "taiteilijan" sisälläni.

Mitä pieniä taitoja mulla nyt onkaan, puran inspiraationi tuon kauan sitten unohdetun vihon sivuille.

Piirtelen, kirjoittelen tarinoita, raapustelen jopa säälittäviä runoraapaleita.

Vietin juuri lähes kaksi viikkoa saarella keskellä Karibianmerta,

seuranani siskot, iskä, iskän vaimo Miia ja Miian pojat, Tino ja Jonne.

Päätin niputtaa kaikki tämän vuoden matkat yhteen, vuoden lopussa tehtävään postaukseen.

Se on kai mulle helpointa, vaikka tarkoittaakin varmaan sitä, että kerron vain pääkohdat.

Keskeytin vaikeamman filosofiankurssin ja matematiikan nelosen.

Sekin on helpotus.

En tiedä onko vaan jetlag vai mikä, mutta oon ollut jopa tavallista väsyneempi viime aikoina.

Curaçaolla arvelin sen johtuvan järkyttävästä kuumuudesta,

mutta väsymys ei ole Suomen raikkaassa syysilmassakaan hälventynyt.

Harmittaa, että missasin ensilumen.

Tiedän, ihan pikkujuttu, mutta äh.

Se maaginen, juhlava hetki,

kun maa hohtaa ensimmäistä kertaa valkoisena,

heijastaa kuun valoa,

loistaa yölläkin.

Tai en tiedä, kauanko lumi pysyi maassa.

Mutta harmittaa.

Äh.

Jännittää ja innostuttaa tosi paljon meidän kouluteatterin esitys,

sain siinä unelmaroolini.

Pelkään, etten ikinä opi vuorosanojani.

Tai etten ole tarpeeksi hyvä.

Hahmooni ei sovi ponnettomuus tai arkuus.

Olen aika epävarma, taidoistani ja muutenkin.

Mutta Ekohamlet on jo muiden näyttelijöiden loistavuuden takia must-see.

Halloween lähestyy ja se on loistavaa.

Rakastan halloweenia,

kaikkea siinä.

Kauhutarinoita, pimeyttä, kurpitsalyhtyjä, aavemaista ilmapiiriä.

Olis ihanaa olla USA:ssa all hallow's even aikaan.

Toisaalta Jummu pitää perjantaina 1.10. halloweenbileet ja tiedän jo että siitä tulee

erittäin miellyttävällä tavalla karmivaa.

Jenna silppusi mun hiukset pois, ne ovat jälleen lyhyet,

poikamaiset ja blondit.

Mä tykkään niistä.

Pian varmaan vedän jonkun shokkivärin päähän tosin.

En tiedä.

Sain jälleen jaariteltua 

ah, niin kiinnostavia fiiliksiäni nettiin.

Jos luit tänne asti, et näköjään tylsisty kirveelläkään.

Ai niin, jos en oo aiemmin muistanut, niin nyt on aika Coldplayn ylistämisen.

Ja jos oonkin tehnyt aiemmin niin ne ansaitsee useampia postauksia.

Coldplayn musiikki on jotain niin täydellistä,

se vaan menee syvälle sieluun, murtaa seiniä mun sydämen ympärillä.

Seiniä, joita mikään tai lähes kukaan ei pysty läpäisemään.

Suosikkilevy on Viva La Vida Or Death And All Of His Friends.

Ne kappaleet sopii täydellisesti toistensa perään,

jokainen on yksilöllinen, kaunis, lähettää selkärankaani pitkin kylmiä väreitä.

Niiden kauneus saa mut kyyneliin. (niin kuin aika moni asia mutta NOT PLAYING AROUND HERE)

He, jotka eivät arvosta Coldplayta, syistä, kuten "se on yliarvostettu" tai niin sanottua "massamusiikkia",

eivät selvästikään ole kuunnelleet tätä levyä kokonaisuudessaan.

Tai muutenkaan luultavasti ollenkaan mitään bändin tuottamaa.

Coldplayn musiikki on ainutlaatuista, se on ansainnut suosionsa.

Sen kaunista sointia ja suloisia sanoja ei voi verrata toisiin, tai haukkua kopioiduiksi.

Kehtaan jopa esittää argumentin:

kukaan, joka nauttii edes kohtalaisesta musiikkimausta, ei voi yhden kappaleen kuultuaan vihata Coldplayn musiikkia.

Olen puhunut. Mitä mieltä itse olet Coldplaysta? (turha kysyä, tiedän jo vastauksen)

Ja loppuun aiemmin mainitsemaltani levyltä yksi upea kappale (oli vaikea valita mutta tää on niin samaistuttava.)

And you'll be lost, every river that you tried to cross,

every gun you ever held went off

Oh and I'm just waiting 'till the firing's stopped

Oh and I'm just waiting 'till the shine wears off

Over and out.